28.7.2005

Inhoan valittamista, varsinkin kun olen siihen itse sortunut.
Tällä hetkellä vain epämääräisen ahdistunut mielentilani saa minut näköjään kirjoittamaan lähinnä negatiivisista asioista. Täytyy yrittää vähentää sitä.
(törmäsin eileen blogiin jossa oli kommentoitu tätä. Kirjoittaja oli saanut hyvin negatiivisen kuvan ja ehkä sellaisen saa helposti)

Minun elämäni on oikeastaan ihan hyvää, en pidä itseäni mitenkään surkeana. Vaikka kirjoitankin täällä paljon seurustelusta se ei ole mikään elämääni määrittävä asia. minulla on mennyt opiskeluissani aika hyvin, minulla on ystäviä ja tuttuja, ihmiset eivät karttele minua tai solvaa. Vaikka kärsinkin huonosta itsetunnosta ulkonäkööni liittyen tiedän sisimmässäni että olen aivan tavallisen näköinen ja se ei enää estä minua tekemästä mitä haluan, jos on ikinä estänyt. En ole sosiaalisesti täysin rajoittunut vaikka ujo olenkin. Minulla on taipumusta ahdistukseen ja liian vilkas mielikuvitus saa minut kuvittelemaan vaikka mitä, mutta ongelmani ovat aika pieniä verrattuina moniin muihin. Minulla on hyvät suhteet vanhempiini ja siskooni, enkä oikeastaan sääli itseäni. Mitä syytä minulla olisi.

Blogin negatiivisuus voi johtua siitä että minulla on ollut vaikeuksia ilmaista negatiivisia tunteita, yleistä valitusta lukuunottamatta ja ahdistuksestanikin olen pystynyt puhumaan, mutta en muista tunteista. Tarkoituksani oli kai harjoitella sitä. Tai en minä tiedä oikeastaan mitään, yritän vain tulevaisuudessa vähän rajoittaa valittamista. Tiedän että se on ärsyttävää.


Äitini jatkaa matkaansa tänään. Minusta on ollut hauskaa kun hän on ollut täällä mutta 17 neliön yksiö on vähän liian pieni kahdelle ihmiselle pitemmäksi aikaa. On meillä ollut hauskaakin, olemme olleet kunnon lomalaisia ja käyneet asuntomessuilla ja Ainolanpuistossa ja ulkona syömässä. Asuntomessut olivat yllättävän kiinnostavat, itse muutin asuntomessualueelle 20 vuotta sitten ja elin lapsuuteni ja nuoruuteni kokeiluyhteisössä, sen jälkeen en ole messuilla käynyt. Mielelläni olisin tuollakin alueella asunut. Olin taas kyllä vähän poikkeava. Minä en ole kiinnostunut juurikaan suomalaisista aikakauslehdistä mutta Kodin kuvalehdestä pidän, mositakin syistä. En ole aivan lehden kohdeyleisöä ja messuosastollaan ollut toimittaja piti kunnioitettavana että näinkin nuori nainen oli lehdestä kiinnostunut ja valmis tilaamaan sen. Minä kyllä näytän nuoremmalta kuin olen.
Ainolanpuisto on suosikkipaikkojani Oulussa ja sieltä löytyy joka kerta jotain uutta.

Tämän viikon taidan vielä lomailla, ehkä saisin käytyä pitemmällä pyörälenkilläkin. Ensi viikolla pitää aloittaa työt kunnolla.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Alkoi kiinnostamaan, että mikä oli tuo blogi, jossa asiaa kommentoitiin?

Anonyymi kirjoitti...

Älä ihmeessä rajoita valittamista. Tämä on sinun blogisi, ja saat käyttää sitä mihin haluat. Ainakin minä käytän omaani nimen omaan juuri valittamiseen. Valituksista häiriintyvät voivat lukea jotain muuta.

Eläköön terapiablogit!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Valitus tulee todennäköisesti jatkumaan mutta haluan vähän rajoittaa sitä. En halua olla sellainen ihminn joka vain valittaa tai näkee vain negatiivisia asioita.

Tuohon blogiin en taida uskaltaa linkittää kun sen omistaja kirjoitti pitävänsä sitä vain itsensä vuoksi eikä edes halua sitä suuren yleisön tietoon, tai jotain sellaista.

Anonyymi kirjoitti...

Aika jännä, minä en ole ajatellut tätä blogia mitenkään negatiivisena saatikka masentavana, vaan juuri sopivan realistisena ja mietteliäänä. Toisaalta tunnen sinut, joten voin muodostaa vähän erilaisemman kuvan. Eli et todellakaan ole masentava etkä hirveän ujokaan :)


Fanta

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka en sinua tunnekaan, en pidä blogiasi negatiivisena. Minusta vaikuttaa, että sinulla on pohjimmiltaan hyvinkin positiivinen elämänasenne. Tai ainakin toiveikas. Oikeasti negatiivisia blogeja on paljon, mutta ehkei niitä tarvitsee mainostaa.

Blog Widget by LinkWithin