Katsoin eilen taas vaihteeksi Dr. Philia ja ärsyynnyin. Ehkä se on samaa luokkaa vaikka Ilta-Sanomien keskustelualueen kanssa, ei kannata ärsyyntyä idioottien jutuista mutta olin silti ärsyyntynyt koko illan. Vieraina oli pariskunta, jolla oli ongelma avioliitossaan. Mies, lääkäri, oli ollut suhteessa sairaanhoitajaan ja tämä tullut raskaaksi. Varmasti jotain syytä ongelmiin oli vaimossakin mutta minua ärsytti suuresti itseään fiksuna ja sivistyneenä pitävän miehen käytös ja se että hän tuntui uskovan ettei hän vastuussa ongelmista.
1. hän tunsi olonsa kotona yksinäiseksi kun vaimokin keskitti kaiken huomionsa perheen kolmeen alle 9-vuotiaaseen poikaan.
2. hänellä oli töissä ystävä, nainen jolla oli poikaystävä.
3. he ihastuivat toisiinsa. Nyt mies sai huomiota eikä tarvinnut kilpailla lasten kanssa (jotenkin tulee mieleen että ehkä kannattaisi yrittää puhua vaimon kanssa ongelmista). Tarkoitus oli että suhde olisi ollut lyhyt, eikä siitä siis olisi ollut mitään haittaa.
4. mies huomasi että vaimo olikin oikeastaan aika surkea, älyllisesti alempi kun ei ollut terveydenhoitoalalla ja ettei hän oikeastaan ollut koskaan edes rakastaut häntä.
5. hän päätti erota. Vaimolle puhuminen olisi tietysti ollut aivan liian vaikeaa joten hän panosti enemmän salaiseen suhteeseensa ja tahallaan provosoi vaimoaan tappeluihin ja lopulta kysymään suhteesta. Tarkoitus oli että vaimo sitten hakisi avioeroa eikä miehen itse tarvitsisi tehdä mitään. Hän ei mitään päätöksiä tehnyt, meni vain virran mukana. Suhdettakaan ei voinut estää kun vaimo oli sellainen kuin oli.
6. vaimo päättikin pelastaa avioliiton. Mies vietti osan ajastaan kotona, osan aikaa toisen naisen luona. Toinen nainen ilmoitti olevansa raskaana. Ilmeisesti rakastavaiset olivat jossain vaiheessa luopuneet ehkäisystä. Tuo tuntuu minusta aika törkeältä varsinkin kun mies kai oli yhdynnässä vaimonsakin kanssa, minä en ottaisi tuossa tilanteessa riskiä tautien kanssa (toinen nainen harrasti seksiä ainakin poikaystävänsäkin kanssa). Mies päätti ymmärtää molempia osapuolia ja vaihtoi mielipidettään viikon välein. Kun hän oli poissa kotoa hän ei ollut missään yhteydessä lapsiinsa. Kotona he tappelivat lasten edessä. Miehen mielestä paras ratkaisu olisi ollut pitää molemmat naiset.

En sano että vaimo oli pyhimys ja minä en kyllä haluaisi olla missään tekemisissä tuon miehen kanssa mutta toivon että jos joskus olen parisuhteessa osaan hoitaa sitä paremmin ja että minulla on rohkeutta puhua ongelmista. Vanhempieni mallin perusteella se voi olla epätodennäköistä.

Dr. Philillä oli minusta aika hyvä neuvo. Ehkä miehen tylsistyminen ei johtunut vaimosta tai kodista vaan siitä että hän oli tylsä. Minusta tuntuu ettei voi sälyttää kaikkea vastuuta omasta onnellisuudestaan toisen vastuulle. Minut tekee onnelliseksi se että minusta pidetään mutta ei minulla ole mitään oikeutta vaatia toisia viihdyttämään itseäni. Voisi kuvitella että tuonkin miehen olisi kannattanut itse tehdä jotain sen sijaan että hän syyllisti vaimoaan siitä että heillä ei mennyt hyvin. Ei kai se vaimon vastuulla ollut (varsinkin kun hänen kuvauksensa mukaan illat menivät siihen että hän katsoi televisiota sohvalla ja vaimo oletettavasti teki jotain lasten kanssa).

Kai ihmiset tajuavat ettei koko ajan voi olla onnellinen?