Olen luulotautinen. Olen pelännyt kuolevani kaikenlaisiin yllättäen iskeviin tauteihin. En ikinä potenut mitään oikeasti pelottavaa, sellaista jossa kituu ja kärsii vuosikausia.
Oli viikonloppuna kylässä ja omaa tyhmyyttäni kissa raapaisi jalkapohjasta. Nyt vain odottelen verenmyrkytystä (vaikkei se osoita mitään tulehtumisen merkkejä).
Poden myös epämääräistä ahdistusta. Toivon että se katoaa. Kaikki on niin harmaata. Ja väsyttää.
Tekstit
2 kommenttia:
Älä sitä naarmua pelkää :) Minulla on niitä kymmenisen. Mutta mitä sairasteluun tulee, niin sitä on paljon helpompi olla luulosairas jos ei ole kokenut sairastelua. Itse kun tunnun keräävän kaikki mahdolliset vaivat ei ole aikaa sairastaa luulosairautta :/ Osaan nykyään jopa tunnistaa kivun tyypistä sen jos esim. luu on murtunut.
Fanta
Minulla ei ole ikinä ollut mitään pahoja tauteja, paitsi lievä keuhkokuume lapsena, senkin totesi naapurin lääkäritäti kotona. Ja yksi viisaudenhammas oli tulehtunut.
Ei kyllä pitäisi valittaa terveydestä kun on tuntee oikeasti sairaita ihmisiä, luulosairaus vain kuuluu hermostuneeseen luonteeseeni. Enkä ole kyllä enää yhtään paha kuin ennen. Hollannissa oli sen verran vaikeaa päästä lääkäriin että jätin huomiotta sellaiset oireet jotka Suomessa olisivat ollet pelottavia.
Lähetä kommentti