On suuri ilo pystyä laulamaan, huonosti, musiikin mukana. Tuuletinkin pitää niin kovaa meteliä ettei lauluni kuulu naapuriin.
Minua kiinnostaisi tietää olenko oikeasti huono laulaja, kuvittelen etten ole mutta en ikinä kehtaa laulaa julkisesti, yhteislaulujakaan.
Minun tekisi mieleni mennä johonkin äänen ja ruumiin vapautus -kurssille.
En osaa huutaa.
Tekstit
3 kommenttia:
Pyöräillessä on hyvä laulaa. Etenkin nykyään kun melkein kaikilla on kännykkä ja handsfree, autoilijat kuvittelevat, että suutaan aukova pyöräilijä käy vain tavallista kiivaampaa keskustelua puhelimitse. Joskus tosin joku on pyöräillyt salaa jäljessä ja sanonut ohi mennessään: "Kiva laulu".
Missähän vaiheessa täsmälleen me suomalaiset käymme läpi tuon höyrypressin, jonka jälkeen lakkaamme elehtimästä julkisilla paikoilla?
Minulla on se ongelma etten muista laulujen sanoja, puhumattakaan sävelmistä, pystyn laulamaan vain musiikin mukana. olen viime aikoina miettinyt sitä miten musiikinopetus tappoi kaiken rohkeuteni esiintyä itse, vaikkei siinä mitään ilkeää ollutkaan. Jotenkin vain laulukokeen seiska antoi kuvan että olin huono. Se saattoi johtua kyllä siitäkin että lauloin aina jotain tyyliin Ostakaa makkaraa, ei sitä voi sen paremmin laulaa.
Harrasteaineiden opetus on julmaa. Minä olin aina hyvä kuvaamataidossa mutta voin kuvitella miten piirustushalut on tapettu. Käsityötkin voivat olla nöyryyttäviä.
Ei niistä tarvitsisi antaa numeroita.
Haluaisin mennä jollekin laulukurssille mutta en tiedä uskaltaisinko ikinä laulaa muiden läsnäollessa. Jos olisi pieni ryhmä muitakin laulutaidottomia ja saisi tottua laulamiseen rauhassa.
Toisaalta jos en laula julkisesti niin voin kuvitella etten ole surkea.
Äitini laulaa paljon hyvin. Lapsena häpesin kun hän saattoi laulaa julkisella paikalla, niin julmaa kuin se onkin.
Meillä oli joskus vuosi sitten tapana harrastaa "lauluiltoja". Ihan sattumalta kun kolme kaveria kokoontui niin alettiin laulella lauluja laulukirjasta. Eikä sillä ollut väliä, että osaako laulaa :)
Fanta
Lähetä kommentti