Saa nähdä saanko aloitettua siivoamisen tämän päivän puolella. Mutta ehtiihän sitä vielä.

Vältellessäni töiden aloittamista menin ärsyyntymään Suomi24:n foorumille. Ankeita ihmisiä, tai ainakin siltä tuntuu. Joka tapauksessa siellä toistettiin taas sitä että "biologisin perustein" nainen valitsee aina alfa-uroksen, siis sen joka on parimetrinen ja rikas ja dominoiva. Minä taidan olla jotenkin kieroutunut tai kokematon ja naiivi kun ihmisen kiinnostavuus tuntuu tärkeältä kaikissa ihmissuhteissa. Mitä sellaisen valioyksilön kanssa voi tehdä jos hänen kanssaan ei voi vaikka puhua? Ei kai seksiä voi harrastaa jatkuvasti? Tai ehkä tuo mies on rikas sen takia että on töissä jatkuvasti ja hänen kanssaan ei ede tarvitse olla, en kyllä tiedä mitä hyötyä suhteesta silloin, muuta kuin ehkä sen rikkauden kannalta jos se on tärkeää.

Minä en halua olla köyyhä. Olen ollut tarpeeksi kauan pienituloinen opiskelija ja olen kyllästynyt siihen. Haluan pystyä ostamaan vihanneksia talvellakin. Tai pystyä ostamaan vaatteita jotka on tuotettu eettisesti, ne tuppaavat olemaan kalliita tai rumia. Ja on muitakin vähemmän ihanteellisia syitä.

Silti en tiedä haluanko olla rikas. Viettäisin kyllä mielelläni elämää jossa pystyisin tekemään vähän freelance-töitä (jotka tuotaisiin minulle ilman että minun ikinä tarvitsisi puhua puhelimessa) ja omistaa osan ajasta taiteelliselle toiminnalla. Rikas aviomies voisi tuon tietysti mahdollistaa mutta en halua olla toisen elätettävänä, ja aika epätoddennäköistä taitaa olla että jostakin löytyisi miljönääri joka palaa halusta rahoittaa minun taidettani. Ehkä joskus yrittän toteuttaa tuota haavetta jollain tavalla, se vaatii taiteen tekemisen paloakin, nyt minulla ei ole tarpeeksi sanottavaa (olisi muuten kauheata jos toinen rahoittaisi taiteeni, pelkäisin etten olisi hänen sijoituksensa arvoinen. Ei se olisi luovaa vapautta). Muuten en oikein keksi mihin tarvisisin rikasta miestä.
Rikkaalla miehellä olisi varmasti hieno auto, ja minusta on oikeastaan mukavaa olla matkustajana vähän paremmissa autoissa (tai ehkä ihan normaaleissa mutta meillä oli lapsuudessani vanhoja Ladoja ja kymmentä vuotta nuoremmat autot tuntuvat minusta aina hienoilta) mutta mieluiten viettäisin elämää jossa autoa ei tarvitse. Rikas mies mahdollistaisi keskustan liepeillä asumisen mutta siinä on taas se ongelma että joutuisi elämään toisen rahoilla (olen lukenut ilmiöstä jossa ihmiset eivät lähde huonosta suhteesta koska menettäisivät elämäntapansa).
Rikas mies edellyttäisi ehkä vaimoltaan edustamista ja edustavuutta. Jotenkin vaikeaa kuvitella itseäni siihen rooliin.

En minä kyllä köyhääkään miestä ottaisi, jos pystyy valitsemaan. Siis sellaista jota minä joutuisin elämättämään. Riippuvuus toisesta ei tunnu hyvältä idealta, siis pysyvä taloudellinen tai vastaava riippuvuus. Totta kai saattaa tulla kaikenlaisia ongelmia ja joskus toisen pitää ehkä huolehtia rahan hankkimisesta mutta minusta tuntuu parhaalta jos kumpikin pystyy elättämään itsensä.
Kai suhteessakin on tärkeää säilyttää jonkinlainen itsenäisyys? (suhde jossa pitää olla koko ajan yhdessä kuulostaa kamalalta, tulisin hulluksi)

Helppohan se on sanoa kaikenlaista kun itsellä ei ole mitään kokemuksia.