Täytyy sanoa etten ole ikinä lukenut supersankarisarjakuvia ja että läheisyys erääseen supersankarielokuvaan on sattumaa.




Sen verran olen kyllä harrastanut tuota kulttuuria että kävin äitini kanssa katsomassa sen uuden Batmanin. Ihan hyvä mutta ei tajuntaa räjäyttävä. Ja onneksi Bruce Wayne on rikas, on varaa korvata aiheuttamansa vahingot.

Minun sarjakuvamakuni muuttui lapsellisesta (Aku Ankka ja Asterix ja muut) melkein olemattomaksi, supersankarivaihe jäi käymättä. Joskus teininä löysin Sandmanin, viime aikoina olen innostunut uusista arkipäiväisistä ranskalaisista (Jussi Jänis & Jeanin elämää). Luen aivan liian vähän sarjakuvia.


Olen huomannut että minua kiinnostavat lähinnä suomalaiset ja suomenkieliset blogit ja sellaiset joissa käsitellään oma elämää eikä niinkään yhteiskunnallisia tai tieteellisiä asioita. Se on aika outoa, kirjamakuni on päinvastainen, luen lähinnä englanniksi ja kartan realismia, varsinkin elämäkertoja.

Pitäisi mennä nukkumaan. Huomenna pitää siivota ja purkaa matkalaukut ja käydä ostamassa mansikoita. Ja ehkä tavata yksi ystävä.
Asuntoni tuntuu pieneltä ja epämääräiseltä ja tunkkaiselta. Tällä hetkellä koko elämäni tuntuu siltä. En tiedä miksi minulle tulee sellainen olo usein Jyväskylä-Oulu -bussimatkan jälkeen. Voi olla ruuanpuutettakin.