Kiltti ihminen ei välttämättä ole hyvä ihminen.
Kiltti ihminen välttää yhteenottoja viimeiseen saakka, ehkä hän on vain mukavuuden haluinen. Kiltti ihminen haluaa että muut pitävät hänestä, hän ei halua tuottaa muille pettymystä. Kiltti ihminen teeskentelee että kaikki on hyvin, säästääkseen toisten tunteita.
Ei ujokaan ole välttämättä empaattinen eikä hyvä kuuntelija.
Haluan olla itsekkäämpi. Joku ääni päässäni sanoo minun olevan jo aivan tarpeeksi itsekäs. Se voi olla kiltin ihmisen epäilystä omasta kiltteydestään tai totuus.
Ainakin haluan olla rehellinen, tunteissani ja käytöksessäni.
(kiltti ihminen myös rekisteröityy sivustolle josssa voi tutustua ihmisiin ja tehdä testejä ja käy siellä harvakseen, lähinnä niiden testien vuoksi. Sitten joku kirjoittaa muuttavansa kiltin ihmisen kotikaupunkiin ja kysyy neuvoja, kiltti ihminen ei jaksaisi vastata mutta pakkohan se on. Kiltti ihminen pelkää että joutuu tapaamaan tuon ihmisen, muuten tuntee huonoa omaatuntoa siitä, että on hylännyt ulkomaalaisraukan pohjoisen talveen. Jos ulkomaalaisraukka haluaa tavata vetoaa kiltti ihminen siihen ettei tapaa nettituttuja, yleensä. Ja tuntee huonoa omaatuntoa. Se ettei halua ja jaksa ei ole mikään oikea syy)
Tekstit
15 kommenttia:
Kiltilläkin ihmisellä saa olla oma
elämä eikä siitä tarvitse kertoa kaikkea.
Kiltinkään ihmisen ei tarvitse tuntea itseään
riittämättömäksi sen vuoksi ettei jaksa palvella.
Se ettei halua on yksi parhaista syistä sanoa EI.
:)
Minusta on jotenkin aina tuntunut siltä että se ettei halua on vain tekosyy, oikeasti on liian laiska tai arka tai saamaton tai vain kaikin puolin huono ihminen. Minua ei ole koskaan kiinnostanut käydä opiskelibileissä ja siihenkään ei ole syyksi riittänyt se etten yksinkertaisesti ole kiinnostunut humalaisten opiskelututtujen seurasta, oikea syy on tietysti epäsosiaalisuuteni ja laiskuuteni ja kyvyttömyyteni tutustua uusiin ihmisiin.
Oikea syy on kuitenkin se ettei minua haluta tai kiinnosta, ei see tee minua huonommaksi. Ja ihmisiin tutustuu koulussakin tarpeeksi.
En tajua näitä kilttiyden vastaisia purkauksia joihin törmää siellä täällä. Mielestäni kiltti = hyvä = älykäs = moraalinen. On moraalista ettei kiusaa muita, ei siinä mitään sen monimutkaisempaa ole. Tyhmät ihmiset eivät osaa huomioida toimintansa sivuvaikutuksia, siksi tyhmä = paha. No ehkä olen sitten väärässä, ja siinä selitys etten pääse opettamaan moraalifilosofian kursseja.
Kiltteydessä sinällään ei ole mitään pahaa, kunhan ei itseään vahingoita liikaa.
Minä olen miettinyt tuota onko kiltti hyvä, enkä kyllä vastausta tiedä.
Oikeastaan pystyn sitä miettimään vin omalta kannaltani ja olen huomannut itsessäni ehkä kiltteydestä johtuvia huonoja piirteitä, sen että haluaa miellyttää aivan kaikkia ja sen ettei halua tuottaa toisille pettymystä. Luulen että olisi parempi sanoa suoraan kuin yrittää välttää toisten mielten pahoittamista.
Minä haluaisin olla aidosti ystävällinen, en vain siksi etten kykene konfliktiin. Ja kyllä minä yleensä pidän ihmisistä ja olen ystävällinen sen takia. Ja pyrkimys hyvään on tärkeää.
Tuo oli vähän sellainen kirjoitus etten ole varma miksi sen kirjoitin, tarkoitus oli kai selvittää ajatuksiani itselleni mutta en siinä oikein onnistunut.
Kai idea on se ettei kiltteys ole yksinomaan hyvä tai huono ominaisuus.
Ja kyllä minä mieluiten olen tekemisissä kilttien ja ujojen ihmisten kanssa.
Sinua ilmeisesti myös pidetään kilttinä jopa ensitapaamisesta.
Tekstiesikään perusteella ei voi
juuri muita johtopäätöksiä vetää.
Toista se on minulla.
Minä tiedän kuka olen ja minne olen menossa.
En voisi koskaan edes pahoittaa kenenkään
mieltä muutoin kuin tahattomasti ja
sehän on vain seuraus väärinymmärryksestä.
Minäkään en kykene konfliktiin, en edes
face to face vaikka tahallisesti ärsytettäisi.
Tästä huolimatta minua pidetään jo
tekstieni perusteella jonkinlaisena
kuumakallena tai agitaattorina ympäri Blogistanin.
Yksi syy näihin väärinymmärryksiin on toki poikkeavuuteni.
Sanomaani ei uskota koska kukaan heistä
ei ole tavannut kaltaistani ihmistä.
Tarkoitan nyt lähinnä ajatusmaailmaa ja elintapaa.
Tämän vaikerrukseni kautta tullaan pääasiaan!
Luulen että ihmisen täytyy tuntea ensin itsensä ja
ennenkaikkea hyväksyä omat päätöksensä ja tekonsa
tai yhtä hyvin tekemättäjättämisensä ennenkuin voi edes yrittääkään asettua jonkin
lähimmäisensä asemaan ymmärtääkseen mitä tämä haluaa sanoa.
Olet kuin feminiinikopio itsestäni ikäisenäsi.
Tosin sinä luet paljon, minä en enää teini-iän jälkeen lainkaan.
Näin jälkipuheena voisin mainita että
lopetin nuo pippaloissa juoksut ja ravintolareissut
noin parikymppisenä tyystin enkä ole
sen jälkeen sellaiseen räpylääni työntänyt.
Tämä ei johtunut epäsosiaalisuudesta koska
olin jo oppinut siitä ulos ja tulin mainiosti
toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Alkoi vain yksinkertaisesti oksettamaan jo
ovella se kaamea meteli ja päin kasvoja
lyövät hajut jotka tarttuivat vaatteisiinkin.
Samoihin aikoihin tulin myös siihen tulokseen ettei
uusien tuttavuuksien luominen ole niinkään tärkeää.
Tärkeämpää on keskittyä niiden harvojen ja
laadukkaiden ystävyyssuhteiden ylläpitoon
jotka on aiemmin onnistunut luomaan.
Juups, se että ei halua on ehdottomasti parhaita syitä sanoa EI ja vastaavasti jos tykkää niin tehdä asioita.
Matille, niin kysymys varmaan kuuluukin onko kiltti = alistuvainen = hyvä ? Eli jos tuntee syyllisyyttä niistä jutuista mitä haluaa , koska sen on ristiriidassa normien tai muiden ihmisten haluamisten kanssa ilman että se vahingoittaa ketään niin se kait ei ole hyvä juttu.
Jotenkin tämä Opas hyvälle aviovaimolle sopii tähän kiltteys teemaan... Jos yhteiskunnan pohjavire yhä ehdollistaa tuohon niin se voi tietty vähän angstittaa ...
Kiltti tyttö ei välttämättä ole hyvä tyttö.
Minusta tuntuu etten oikeastaan tunne itseäni.
Sen verran tiedän tai kuvittelen että olen pääsemässä pois nuoruuteni alistetusta käytöksestä joka johtui lähinnä siitä että pelkäsin suututtaa ystävini koska he olisivat saattaneet hylätä minut. Luulen ttä jos olisin nuorempana päätynyt suhteeseen olisi sama malli toteutunut, olisin vain myötäillyt toista ja unohtanut omat toiveeni. Se ei ole minusta tervettä, ainakaan minulle. Voi olla että on sellaisia ihmisiä joille tuo hyvä vaimo -juttu sopii mutta en minä halua unohtaa itseäni toisen kustannuksella tai saa tarpeeksi tyydytystä palvelemisesta. Enkä haluaisi olla tuollaisessa suhteessa se mieskään.
On aika vaikeaa määritellä itseään. Jos sanon että olen kiltti alan heti epäilemään sitä, minä olen aika itsekäs ja joissain tilanteissa voimakastahtoinenkin.
Uusiin ihmisiin minulla ei ole mitään erityistä tarvetta tutustua, nytkin tuntuu ettei aika riitä kaikelle mitä pitäisi tehdä. Tärkeää olisi tosiaankin keskittyä niihin vanhoihin ystäviin. En ole oikeastaan epäsosiaalinen ja minusta tuntuu ettei minua välttämättä usko ujoksi, jos sopivassa seurassa olen.
Minun piti eilen illalla vastata siihen mennessä tulleisiin kommentteihin (tai kommenttiin) mutta ajattelin että aamulla olisin pirteämpi ja kirjoittaisin vähemmän sekavasti. Turha toive.
Kiitos zachelle linkistä!
Tuo täytyy laittaa välittömästi
parille naimapuuhissa olevalle.
Japanin mallihan oli pitkään leikkeen näköinen.
Vuosisadat kuluivat naisen palvellessa miestä.
Vasta hävityn sodan jälkeen alkoi vapautusliike
nostaa päätään ja tehdä työtä naisten
kouluttamiseksi ja saamiseksi pois hellan äärestä.
Kehitys on hidasta ja maaseudulla on edelleen
näitä miehensä orjia jotka eivät koskaan poistu kotoa.
Kansainvälisissä kaupungeissa on paremmin mutta
esim. yritysjohtajaksi ei naisella ole
japanissa edelleenkään mitään mahdollisuuksia.
Asiasta toiseen:
Mistä tulee yleinen harhaluulo että
ihminen olisi aamulla pirteämpi?
Onko tämä jotain isoäitien propagandaa?
Ainakin minulta menee helposti kolme-neljä
tuntia heräämiseen eikä se ole riippuvainen
nukkumaanmenoajasta tai nukutun unisyklin pituudesta.
Minulla luulo siitä että olen aamulla pirteämpi kuin puolenyön aikaan johtuu siitä ettei minun pitäisi olla edes jalkeilla niin myöhään. Harhakuvitelmaa on se että jos herää seitsemältä nukuttuaan seitsemän tuntia olisi pirteä.
Tai en minä ikinä ole pirteä, joskus en vain ole näin väsynyt. Toivottavasti opin taas menemään yhdeksältä nukkumaan kun koulu alkaa.
Itse olen ainakin pirteimmilläni, tai ainakin luovimmillani kun herään joskus aamuyöstä sitten kun aamu oikeasti alkaa niin fiilis häviää ja menen yleensä takaisin nukkumaan jos siihen on mahdollisuus.
Minä kadehdin ihmisiä jotka pystyvät heräämään, olemaan luovia ja nukahtamaan uudestaan. Jos minä herään aamuyöllä olen niin väsynyt että joko nukahdan uudestaan heti tai sitten en saa loppuyönä unta ja se ei johda luovuuteen tai pirteyteen vaan sekavuuteen. Minä olen luovimmillani kun olen saanut nukuttua tarpeeksi, sen yhdeksän tuntia.
Itselläni on ajatuskehä "jos minä en pidä tuosta ihmisestä niin kukaan ei pidä minusta" minkä seurauksena tunnen syyllisyyttä ja koen tekeväni väärin kun en pidä eräästä ihmisestä. Eikä tämä ole mielestäni kiltteyttä vaan lapsuudesta ja huonosta itsetunnosta syntynyt väärä ajatusmalli. Mielestäni kiltti on sellainen joka on myös itselleen kiltti, mikä vaatii hyvää itsetuntoa ja uskallusta olla oma itsensä. Siis jos kiltti on ikäänkuin hyvän synonyymi. Voihan kiltteyden taakse "piiloon meneminen" olla itsekkyyttäkin, siis jos myötäilee aina muita ja alistuu, antaa itsestään kiltin kuvan, mutta tavallaanhan silloin on epärehellinen muille ja tekee niin kuin itselleen on helpointa=olla sanomatta oikeaa mielipidettään. Ja toisaalta kiltteydellä on helppo satuttaa itseään. Sekavaa, yritän sanoa ettei kiltti ole välttämättä hyvän synonyymi.
Viimeiset lauseesi ovat lähellä sitä mitä yritin sanoa. Kiltteys voi olla epärehellisyyttä toisia kohtaan.
Ja kiltteys itseä kohtaan on hyvä ajatus, sitä pitää miettiä ja yrittää toteuttaa.
Lähetä kommentti