7.8.2005


Näkymätön tyttö, n. 15 v., naamioituneena vaihtoehtonuoreksi.


Minulla oli ystävä.

En ole tavannut häntä noin viiteen vuoteen mutta en vieläkään tiedä mitä mieltä hänestä olen, olenko antanut anteeksi ja onko minulla edes mitään anteeksiannettavaa. Varmasti minussa itsessänikin oli vikaa.

Joskus minusta tuntui että olin Tenavien Maisa, se Piparminttu-Pipsan ystävä. Minulla oli ystävä, joka oli kaunis ja kiinnostava ja suosittu, minä olin se tylsä varjo. olen taistellut Maisaa vastaan teini-iästä lähtien ja saavuttanut pisteen jossa koen olevani ainakin kiinnostava jos en kaunis (minusta tuntuu että jos olen kiinnostava johtuu se niistä vuosista jolloin minulla oli aikaa ajatella kaikenlaista ja joita en viettänyt kuin valtavirran teinit). Suosiota en kaipaa yhtään enempää, nytkään ei tahdo riittää aikaa sosiaalisuudelle. Minun ei pitäisi tuntea itseäni alemmaksi mutta tunnen, vaikka ulkoisesti elämäni on kuulemani perusteella parempaa. Ja ehkä sisäisestikin.

Oli hän oikea ystäväkin. Ainakin hän osasi antaa kunnollisia lahjoja, vieläkin tallella on mustavalkoinen Muumi-muki ja Irlannista tuotu käpy. Ja varmasti hänellä jotan hyviä puoliakin oli, en vain muista nyt mitä.

Vanha kotipihani täyttää kahden viikon kuluttua 20 vuotta. Juhlissa tapaan kai tuon ystävänkin. Tuntuu kuin olisin menossa luokkakokoukseen oltuani se surkein ja säälittävin nörtti.

(kuva on tulosta yhden ystävän luona porukalla vietetystä illasta. Minut nähtyään yksi porukan poika pyysi että hänetkin meikattaisiin "huoraksi".

3 kommenttia:

velikulta kirjoitti...

Näin se homma toimii.
Ei kannata hankkia itseään kauniimpia / komeampia ystäviä.

Poikkeuksen voi toki tehdä jos saa hienoja lahjoja! ;)

Kuulitko sen pojan huorittelukommentin tuolloin?
Millaisia ajatuksia tulvahti päähäsi?

Maisa rulettaa mutta Ressu on paras.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Olin vieressä kun poika pyysi itsensä meikattavan enkä erityisesti loukkaantunut, se oli vain huvittavaa. Ja muut paheksuivat kovasti.
Siitä pojasta taisi tulla ihan sievä joskin lihaksikas tyttö.

Minulla ei ollut hirveästi mahdollisuuksia valita ystäviäni, asuimme kaikki samassa pihassa emmekä nähneet muita. Koulussakin olimme aina samalla luokalla ja meitä pidettiin vähän outoina. Jos olisin saanut valita en kyllä ehkä olisi ollut sen tytön ystävä. Kun muutenkin olin alemmuudentuntoinen teini niin ei ollut kivaa kun toinen oli laiha ja pitkä ja kaunis, minä olin kyllä parempi koulussa mutta se ei tuntunut silloin niin suurelta saavutukselta. Nykyään sillä ei ole enää niin väliä, oikeastaan mielenkiintoista tavata hänet taas ja nähdä vaikuttaako hän minuun millään tavalla.

zache_ kirjoitti...

Niin no, näin nettiperspektiivistä olet kiinostava myös siksi että ajatusten lisäksi osaat jakaa niitä kiinostavasti myös

Mutta pistetääs sarjisvinkki... lueskelin tässä Daniel Clowesin vallan mainiota Ghost Worldia ja veikkaisin että pidät siitä ja melko varmasti se löytyy oulunkin kirjastosta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Ghost_World

Blog Widget by LinkWithin