Nukuin viime yönä noin seitsemän tuntia. Joillekin, tai ehkä suurimmalle osalle ihmisistä, se on aivan tarpeeksi. Minulle ei, pitäisi nukkua yhdeksän tuntia tai enemmän. Ja nyt pää ei toimi, ahdistun enkä saa mitään tehtyä.
Säädin tietokoneen sammumaan automaattisesti yhdeksältä, jos sitten saisin nukuttua. Tai vaikka luettua. Satunnaisten blogien ja Suomi24:n lukeminen puoleenyöhön ei tee hyvää mielenterveydelleni.


Olen jotain saanut tänään aikaankin. Kävin terveyskeskuksessa (tai kaupungin opiskelijaterveydenhoidossa) valittamassa e-pillerireseptistäni ja polvestani ja sain taas ajan lääkärille torstaiksi. Tuolla on aina kivaa käydä, henkilökunta on ystävällistä ja yleensä ottaa minut vakavasti. Se on tärkeää, tunnen itseni yleensä luulosairaaksi (olen tuntenut voitonriemua kun minulla havaittiin korvatulehdus, kerrankin oli oikea tauti). Terveyskeskusavustaja oli samaa mieltä siitä, että polviin liittyvät oireet ovat pelottavia ja on hyvä yrittää selvittää niitä. Kerrankin tiedän tarkalleen missä tuntuu ja miltä, yleensä minun on vaikeaa kuvailla kipua ja sitä milloin se tulee, puhumattakaan siitä että muistaisi milloin se alkoi. Ehkä pitäisi alkaa pitämään päiväkirjaa kaikista vaivoista.
En tiedä pitäisikö minun puhua lääkärille ahdistuksestanikin, ehkä pitäisi. Hän on vain vähän liian reipas. Ehkä ahdistuskin helpottaa kun saan nukuttua.


Täytyy sanoa että on se Belle & Sebastiankin hyvää musiikkia. Vaikkei sitä niin ymmärtäisikään.