Olen ollut viimeksi uimahallissa joskus lukiossa, olisiko ollut vuonna 1997. Järvessä olen uinut sen jälkeenkin, muutaman kerran. Uimapukuni on kymmenen vuotta vanha.
Lapsena rakastin vettä ja opin helposti uimaan. Koulu-uinnit tappoivat innon ja tietysti uimapuvussa esiintymiseen liittyy kaikki se epävarmuus oma ulkonäöstä ja pelko siitä että muut tuijottavat.
Olen asunut kolme vuotta uimahallin vieressä.
Vesijumppa oli hauskaa. Aika vaikeaa mutta kai epämääräisestä hyppimisestäkin on apua. Uimahallikaan ei ollut niin pelottava paikka vaikka siellä oli muitakin kuin mummoja. Auttoi paljon kun pystyi pitämään laseja päässä, ilman on jotenkin todella turvaton olo. Tarkoitus olisi käydä jatkossakin, ennen kouluun menoa ehtii hyvin käymään.
Nyt olen ylpeä itsestäni. Sain osallistuttua liikuntaan ja voitin uimahallipelkoni. seuraava askel olisi varmaan aikuisten uimatekniikkakurssi. Haluaisin oppia uimaan kunnolla.
Hiukset ovat kyllä ongelma. Vapaina ollessaan ne kietoutuivat käsien ympärille ja kuivuminenkin kestää aika kauan. En tiedä kehtaisiko käyttää uimalakkia.
Tekstit
6 kommenttia:
Hienoa :) olet saamassa uimahallikammoasi pois. Itse laitan uimahallissa hiukset vain ponihännälle ja se tuntuu toimivan parhaiten.
Minäkin haluan uimaan...
Fanta
Hiuspulma. Mä ratkaisen sen laittamalla itselleni aina uintikampaukseksi nutturan pään päälle. Vähän sellaisen kuin Pikku Myyllä on aina. Hiukset kastuu vain jos sukeltaa, mutta silloinkin pysyvät aloillaan, eivätkä yritä kuristaa...
Nuttura voisi olla hyvä idea, ehkä silloin ei tarvitsisi suihkussakaan niitä kastella. Toisaalta lakki suojaisi hiuksia kloorilta.
Joillain mummoilla oli suihkumyssyt päässä.
Jos aiot enemmänkin käydä uimassa niin suosittelen kyllä hankkimaan uimalakin. Pysyy hiukset paremmassa kunnossa, kun ovat kloorilta suojassa.
Itse kävin aikuisille suunnatun tekniikkauimakoulun ja voin kyllä lämpimästi suositella. Alkoi uiminenkin sujumaan huomattavasti tehokkaammin :)
Oon harkinnut kans aikuisten tekniikkakoulun käyntiä, mutta en oikein tiedä onko se enää tarpeen. Muutama vuosi sitten aloin käydä noin kolme kertaa viikossa uimassa, ensimmäisellä kerralla olin ihan rikkipoikki jo neljänsadan metrin jälkeen, mutta äkkiä tuolla tahdilla myös kehittyi. Katselin muiden uimareiden tekniikkaa ja yritin sovitella näkemääni omaan uimiseen.
Pitäisi varmaan taas ryhtyä käymään kun hallikin aukesi kesätauon jäljiltä.
Minä osaan periaatteessa uida, sammakkoakin joten kuten. Lähinnä uimiseni on räpistelyä, toivon että uimatekniikkakurssi toisi varmuutta uimiseen. Toisaalta se ei ole tällä hetkellä ajankohtaista, ensin katson jos jaksan edes käydä vesijumpassa.
Hyvä uimataito olisi kyllä hyödyllinen.
Lähetä kommentti