Pidän hautausmaista ja pukeudun mustaan.
Ja kuuntelen kevyttä musiikkia.
Kukaan ei minulta kysynyt olenko saatananpalvoja tai edes sitä miksi melkein kaikki vaatteeni ovat mustia. Vastaus siihen on ehkä sama kuin kysymykseen siitä miksi en ole seurustellut: niin vain kävi. On noille muutakin yhteistä, taustalla epävarmuuteni ja muu. Musta on turvallinen väri.
On minulta kysytty onko musta lempivärini. On melkein yhtä vaikeaa sanoa lempiväriä kuin lempikirjaa tai -laulua. Yleensä valitsen vihreän, sen eri sävyistä pidän eniten.
Hautausmaiden melkein paras puoli on ahdistuksen poistaminen. Ehkä se on se kuoleman läheisyys, oma angsti tuntuu aika turhalta.
Tekstit
2 kommenttia:
Minä en taas itse oikein uskalla pitää mustaa kun äiti kammoksui sitä kotona niin paljon. Hän yritti kovasti assossioida mustia vaatteita hautajaisvaatteisiin. Ja itse yritän välttää myös sitä että vahingossa näyttäisin hevarilta.
Fanta
Minä en muista onko äitini paheksunut mustaa. Hän kyllä toivoisi minun pukeutuvan muihinkin väreihin mutta toisaalta hän on sitä mieltä että kunnollisten vaatteiden löytäminen on vaikeaa ja jos jotain löytää niin värillä ei ole niin väliä. Sisko on enemmän hevarityyppinen, minä voin kuvitella olevani vain tyypillen suomalainen graafikko. Mustaan suunnittelijat tuntuvat pukeutuvan.
Lähetä kommentti