Tänään on hyvä päivä

Minun piti tehdä tänään töitä ja stressata siitä etten ole päässyt eroon Hollannissa hankkimistani kiloista. Työt kaatuivat usb-muititikun ja vanhan iMacin yhteensopimattomuuteen. Päätin pitää tämän päivän kunnollista lomaa.

En ole varma olenko kertonut että isäni asuu Turussa. Turku on mukava kaupunki, paitsi loskasäällä kun tuulee ja kesällä se on erityisen mukava (jouluinen lumipeitteinen Turku saattaa voittaa sen, mutta on kovin harvinainen). Välillä on hauskaa lomailla vähän isommassa kaupungissa.
Tänään olin turistina (Turussa on helpompi käydä museoissa kuin Oulussa, se on liian tuttu kaupunki). Kävin Luostarinmäen käsityöläismuseon käsityöläispäivillä eläkeläisten ja koululaisryhmien seassa (pelottavia blondattuja teinityttöjä) ja otin kuvia ovista ja seinistä. Tuonne haluaisin mennä joskus lapsen/lasten kanssa, jos sellaisia joskus saan (vaikka lainattuakin). Pidän museon vanhoista puutaloista ja tavaroista, käsityöläiset olivat vähän pelottavia vaikka uskalsinkin puhua kirjapainonpitäjän kanssa. Vanhat kirjapainoesineet ovat kiinnostavia (unelmoin kaapista jossa irtokirjasimia on säilytetty). Aurinkokin paistoi.
Minun ei pitänyt mennä keskustaan mutta muistitikulta piti saada tiedostot nettiin ja matkan varrella isän konttorille oli paljon kiinnostavaa.
Olen kulkenut Qwenselin talon apteekkimuseon ohi monta kertaa, se on yksi Turun kauneimmista taloista, puinen ja 1700-luvulta. Se on vaikuttanut kiinnostavalta museolta mutta aina on ollut jotain muuta tekemistä tai joku kiinnostavampi museo. Käsitöläismuseon jälkeen se tuntui aivan pakolliselta ja olikin hieno. Vanhoihin kirjapainoesineisiin minulla on jotain ammatillista kiinnostusta, vanhat apteekkiesineet ovat vain hienoja. Museo on todella hieno, helppo kuvitella apteekkari työssään. Ensimmäisen huoneen komeat kalusteet olivat kotoisin Oulusta, ovat kuulemma olleet kauneimmat aikoinaan koko maassa.
Vanhojen asioiden teema jatkui. Yksi suosikkiliikkeistäni Turussa on Arin irtaimisto, sopivan sekalainen vanhan tavaran kauppa. Tällä kertaa löytyi paljon täydennystä valokuvakokoelmaani, ainakin yksi lukeva nainen, Lahden linja-autoasema (aivan liian tuttu paikka Hollolan ajoilta) ja koira. Kerään kuvia hyvin sekalaisin perustein, riittää kun ne miellyttävät minua. Lukevat naiset ovat uusi kiinnostava kohde, voi olla että jatkossa ostan niitä jos löydän vaikkeivat ne muuten töyttäisikään kriteereitäni. En yleensä osta 1960-lukua nuorempia kuvia, eniten pidän vuosisadan vaihteesta 20-luvulle asti. Ja ostan mieluiten epämuodollisia kuvia, harrastelijoitten ottamia. Virheet kuvassa ovat lisäetu.
Minun piti syödä tänään kotona mutta olin päässyt niin sisälle turistin rooliin että kävin Stockmannin Buffet-kahvilassa. Sen seisovapöytätyyppinen systeemi oli samanlainen kuin hollantilaisissa tavarataloissa, olisin melkein voinut taas olla De Bijenkorf -tavaratalossa Eindhovenissa (paitsi että Suomessa leivonnaiset ovat parempia ja ruoka kalliimpaa). Olin painostressinkin unohtanut, jälkiruoka oli hyvää.
Olin niin itsevarma ja vapautunut että uskalsin käydä suutarilla vaikka siellä oli nuori ja hyvännäköinen mies töissä. Nyt ei lompakosta enää tipu kolikoita.
Isän konttorilla käynnin jälkeen en ollut harrastanut vielä tarpeeksi turismia, matkalla Kupittaalle (tai jossain siellä päin isäni asuu) oli Turun tuomiokirkko, se on vakiokohteeni. Istuin penkillä ja kuuntelin urkujen pauhua ja kuvasin kattoholveja. Kirkossa ei voi jättää väliin melkein kaimani Kaarina Maununtyttären hautaa. Se on hyvin kuninkaallinen ja ei-keskiaikainen.

Sain ostettua viimein uimalakinkin (kaikissa kaupoissa myytiin yhtä merkkiä, Sokoksella se oli halvin). Nyt olen sitoutunut käymään vesijumpassa.

(tämä kirjoitus on hyvä esimerkki minusta onnellisena. Tai iloisena, jos niillä jotain eroa on)