Tänään on ollut hauska ja sosiaalinen ja aika outo päivä, sellainen karkottaa yleensä ahdistuksenkin. Tai ainakin sitä ei muista jos on tekemistä. Ei sillä että olisin ystävieni kanssa ahdistusta karkottaakeni, se on lisäetu.

Olin muutaman tunnin vieressä asuvan ystävän kanssa kaupungilla, sorruin ostamaan kai hyvän elokuvan (samalla dvd-kokoelmani kolminkertaistui), kävimme muissakin kaupoissa ja syömässä salaattia. Oli hauskaa.

Sitten minulla oli tunti aikaa ja pii pyöräillä toisen ystävän luo Puolivälinkankaalle. Sieltä jatkoimme tilaisuuteen jossa sci-fi ihmiset katsoivat outoja elokuvia. Toinen oli minulle liian pelottava vaikka komedia olikin (zombeista), toinen oli outo ja verinen animaatio. Kolmaskin elokuva siellä olisi ollut mutta kymmeneltä alkoi tuntua siltä että olisi hyvä lähteä kotiin.

Minulla oli kartta mukanani, en ole juuri tuolla päin kaupunkia liikkunut. Kartalla reitti näytti kuitenkin monimutkaiselta ja lähdin vain ajamaan suunnilleen oikeaan suuntaan. Se oli vähän väärä suunta, päädyin Tuiraan (ei-oululaisille pahoittelut runsaista paikannimistä). Tai päädyin tienristeykseen ja minulla ei ollut aavistustakaan siitä missä olin. Kun yritin tulkita karttaa paikalle ilmestyi trendikkäästi pukeutunut nuori mieshenkilö, joka valaisi minua sijainnistani. Hän oletti minun olevan ensimmäisen vuoden opiskelija tai juuri pyörän hankkinut, ehkä kolmessa vuodessa pitäisi oppia tuntemaan kaupunkia sen verran että tietäisi milloin on Tuirassa eikä vaikka Toppilassa tai Alppilassa. Ajoimme samaa matkaa kaupunkiin päin, hän taisi tuntea itsensä vastuulliseksi minusta. Erosin hänestä aika pian kun päätin ajaa Oulujoen vartta pitkin, olisi varmaan pitänyt kiittää eikä vain ajaa kovaa toiseen suuntaan. Hän oli sitä mieltä että Raksilaan pääsee parhaiten ydinkeskustan kautta Tuirasta. Voi olla mutta mieluummin ajan joen rantaa, siellä on kaunista ja rauhallista.
Kaiken sosiaalisen auskuuden lisäksi tuli ihan hyvä pyörälenkkikin, yhteensä 15 kilometriä ihan huomaamatta.

Tapasin tänään kaksi kissanpentuakin.