Yksi pahimmista tunteista on se kun työt eivät suju. Olen väsynyt, turhautunut, ahdistunut ja lahjaton, en pysty keskittymään, en saa mitään aikaan ja jos saankin en ole tyytyväinen.

Luin käsikirjoituksen, tein muistiinpanoja: arki, kun on ollut ulkopuolella ja sitten muuttuu tavalliseksi, onni, rakkaus, pohjimmaisena vanha tuska ja yksinäisyys. Ja sitten yritin tulkita noita kuvallisesti. Ei sujunut. Minulla ei ollut sopivia värejä eikä välineitä, eikä tietenkään varaa ostaa niitä enkä olisi kaupunkiin jaksanut lähteä. Jostain syystä pastelliliidut tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta, minä en niitä oikein hallitse. Pari tuntia piirsin ruohoa ja taivasta ja punaisia kukkia ja viittausta alastomaan naiseen. Ei onnistunut. Toinen oli parempi ja nyt, edelleen ahdistuneena, ei näytä huonolta. Voi olla että joskus alan oikeasti pitää siitä.

Kaipaan luomisen iloa.


(työskentelyä ei auttanut se että olin lainannut skannerini pois ennen ulkomaille lähtöä ja minun piti yrittää ottaa valokuvia töistä, eivät oikein onnistuneet. Ja huomenna vielä yksi)