13.9.2005

Lievää ärtymystä ja kärjistystä

Olen taas miettinyt noita ihmissuhteita.
Jotenkin tuntuu että miehet ja varsinkin atm:t jättävät minun kaltaiseni naiset pois laskuista, ehkä se on samaa kuin teini-iässä kun minua pidetty oikein oikeana tyttönä, tai sellaisena joka täytyisi ottaa huomioon. En minä oikeastaan tiedä onko minun kaltaisiani muita, kuvittelisin että on.
yläasteikäiset pojatkin osaavat olla aika ilkeitä, vaikkei minua varsinaisesti kiusattukaan, ainakaan enempää kuin muita tyttöjä. Minua lähinnä halveksuttiin. Ei ole oikeastaan ihme että pukeuduin pitkiin hameisiin ja muodottomiin villapaitoihin, nillä pystyi kätkemään itsensä.
Nettielämän ulkopuolella kukaan mies ei ole kiinnostunut minusta. Olen sitä mieltä että nainen voi aivan hyvin tehdä aloitteen, mutta siinä on sama ongelma kuin miehillä, aika vaikeaa tehdä jos kukaan ei osoita kiinnostusta. Minun kaltaistani naista ei isketä baarissa, koska hän ei edes käy siellä (ja tuskin iskettäisiin vaikka kävisikin). Miehet väittävät haluavansa kunnollisen naisen, kiltin ja raittiin ja vaikka mitä, mutta valituksista päätellen aina sortuvat kauniisiin idiootteihin (yleensä jos nainen valittaa miesten käytöksestä on hänellä liian suuret vaatimukset, seurustelee renttujen kanssa tai on kohdannut poikkeusykilön, miesten valitus taas todistaa naisten pahuuden). Kyllä sen huomaa keillä naisilla on eniten vientiä, muodikkailla ja meikatuilla ja ennenkaikkea hoikilla. Miehet ovat vähintään yhtä pinnallisia, rumalla miehellä on oikeasti mahdollisuuksia, rumalla naisella ei lainkaan. Atm:tkin yleensä valittavat siitä etteivät kauniit tytöt ole heistä kiinnostuneita.
En tiedä miksi ihmiset odottavat että heidän elämäänsä kuuluu parisuhde. Elämä on muutenkin aika epäreilua ja on ihmisiä jotka yksinkertaisesti eivät löydä kumppania. Todennäköisemmin siihen joukkoon kuuluu jos ei ole hyvännäköinen, sosiaalinen tai muuten kiinnostava. Tuo pätee naisiinkin.

Minä olen käynyt muutaman kerran baarisssa ja kukaan ei ole yrittänyt iskeä minua (kaunista vaaleatukkaista ystävääni kylläkin). Koska miehet väittävät, että kuka tahansa nainen saa seuraa baarissa niin täytyy sen tarkoittaa että olen aivan kammottava.

Olen miettinyt sitäkin mikä saa monet huonoa naissuosiotaan valittavat miehet määrittelemään itsensä mukaviksi. Se ei minun mielestäni ole ominaisuus jonka voisi laittaa pois päältä välillä, mutta eipä heidän kirjoituksissaan olen yleensä mitään merkkiä mukavuudesta.

Minun tilanteeni eroaa tietenkin atm:istä. En ole neitsyt ja voi olla että saisin seksiä, jos haluaisin, tosin siitä ei ole mitään todisteita. Minua ei kuitenkaan kiinnosta irtoseksi, tai seksi ylipäätään niin paljon että haluaisin olla jonkun kanssa vain sen takia, ilman sen kummempia tunteita, varsinkin jos toinen haluaa olla minun kanssani vain koska ei parempaakaan saa. Tai ehkä voisin löytää jonkun joka on vain kiinnostunut isoista rinnoista. Ongelma on siinä että olen niin onnellinen yksinkin että olen valmis suhteeseen vain jos se tarjoaa jotain parempaa kuin mitä minulla nyt on. Tai jos sattuisi rakastumaan järjettömästi, mikä tuntuu aika epätodennäköiseltä.

Minun kiinnostukseni pystyy tappamaan aika tehokkaasti käyttäytymällä huonosti. Kohteliaisuus ja mukavuus ja kunnollisuus ovat välttämättömiä mutta eivät ne riitä, minun mielestäni miehen täytyy olla myös jollain tavalla kiinnostava (eikä tuossa ole kyse ulkonäöstä). Tunnen yhden ainoan todella ystävällisen ja kunnollisen miehen. En ole kyllä hänestä kiinnostunut, monestakin syystä, kunnollisuus ei taida niihin kuulua. Hän on naimisissa, mikä estää kiinnostuksen tehokkaasti, hän taitaa olla kristittykin (ovatko kaikki oikeasti hyvät miehet kristittyjä?) eikä hänen ulkonäkönsä viehätä minua, vaikkei hän missään nimessä olekaan ruma (ja kunnollisuudestaan hänellä on selvästikin menestystä naisten kanssa). Tuo tekee minut varmasti pinnalliseksi mutta minun on vaikeaa kuvitella seurustelevani sellaisen ihmisen kanssa jonka ulkonäöstä en pidä, mikä ei kuitenkaan tarkoita siä että vaatisin filmitähtimäistä ulkonäköä.
Enkä odota että minua kohdeltaisiin kuin prinsessaa tai elätettäisiin. En halua miestä joka pettää minua tai kohtelee muuten huonosti, en halua miestä joka ryyppää. En vaadi aiempaa seurustelukokemusta.

Silti miehet eivät tunnu olevan kiinnostuneita, oikeassa elämässä.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Noh, mietin tässä missä vaiheessa periaatteessa mukavat tytöt ovat psykonarttuja.

Ystäväpiirissäni on muutamia mukavia jätkiä jotka eivät seurustele ja ovat koko elämänsä olleet hurahtaneita tietokoneisiin, sisustaneet kämppänsä tietokoneroinalla jne. Sitten tässä on toisen kaverin tyttis ja sen seurassa liikkuva tyttölauma jotka on etukäteen päättänyt että nörtit on iha tyhmii ja haisee pahalle ja kaikki muu ATM kama mitä tulee mieleen. Turha siinä enää olla mukava ja ystävällinen olla, kun on etukäteen päätetty että oot luuseri. Sitten tässä eräissä kemuissa sitten yksi nörttipojista tapasi yhden tytöistä ekaa kertaa ilman että tiesivät toisistaan mitään ja viettivät ihan kivaa aikaa toistensa seurassa. Ihan jees jollei jälkeenpäin olisi (vitsilläänkin mahdollisesti) valistanut kaveriaan ettei nörtin voi leikkiä kun se o ihan tyhmä luuseri...

Ja nörttipojat eivät ole tuossa seurassa, että näkisivät sen kummoisempaa kuviota toiminnassa, ainoastaan sen että tytöt dissaa tekivät he mitä tahansa... joten kaipa tuossa saa alkaa pitää niitä psykonarttuina.

Anonyymi kirjoitti...

Ulkonäkö ja ulkoinen olemus vaikuttaa eniten silloin kun ei tunne ihmistä muuten. Onhan aivan selvää, että omasta mielestään hyvännäköisiä ihmisiä katselee mieluummin ja suurimmalla osalla ihmisistä kauneusihanne on se mikä on ympäristön ja median kautta opittu.

Kokonaan toinen asia on sitten ihmisen kiinnostavuus ja mukavuus jne, jotka voi selvittää vain tutustumalla hyvin tähän henkilöön. Monesti ihmiset silti tekevät päätelmiä henkilöiden luonteesta kuulopuheiden ja muiden epäsuorien tapojen kautta ja käsitys saattaa mennä aivan väärin.

Esille tuomasi kunnollisuuden käsite on ajatuksena melkoisen kahlitseva ja tuntuukin että tarkoituksena on heti päästä rajoittamaan toisen henkilön käyttäytymistä ellei peräti tuomitsemaan suoralta kädeltä. Voisin kuvitella, että tupakoitsijat ja baareissa käyjät tuomitaan joissain piireissä alimpaan helvettiin sen kummemmin heihin tutustumatta. Myöskin on mielestäni melko realistista kuvitella, että tilastollisesti otettuna naisiin mahtuu typeryksiä saman verran mitä miehiinkin, joten koko atm/n- keskustelun voisi jo kuopata pikkuhiljaa ja alkaa tutustumaan niihin ihmisiin ylipäätään ja tarkemmin niihin jotka eivät ole oman käsityksen mukaan typeryksiä :)

Matti kirjoitti...

Jos on ATM, täytyy tietysti uskotella tai näytellä olevansa mukava, koska muuten ei voisi uskotella itselleen joutuneensa kosmisen epäoikeudenmukaisuuden uhriksi. Kyse on kirjallisesta genrestä, jossa jokaisen sammakon sisältä löytyy prinssi. Mutta kaikkihan tietävät, että kirjallisuus on sitä että puhutaan puuta heinää ja nyyhkitään vähän päälle.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Luulen etten ole mitenkään poikkeuksellinen nainen, ainakin kaveripiirissä mielipiteet ovat aika samanlaisia.
1. En usko että olen ketään kutsunut luuseriksi. Sellainen on ehkä rasistinen öykkäri, joka ei pysty kunnioittamaan muita. Nörtti ei ole luuseri ellei satu kuulumaan ko. ryhmään.
2. Nörtteydessä ei sinällään ole mitään pahaa. Fanaatikoista en pidä, yleensä ihminen, jonka elämään ei mahdu muuta kuin yksi asia on aika tylsää seuraa, siis jos tietokoneen rinnalle ei mahdu toista rakasta niin se ei kauheasti innosta. Suurimmalla osalla teknisen alan ihmisistä / nörteistä / miksi heitä haluaakaan kutsua on kuitenkin varmaan muutakin elämää.
3. Jos ikinä seurustelen niin miehen voisi kuvitella löytyvän tuosta ryhmästä. Tai ainakin suurin osa tuntemistani miehistä kuuluu siihen eikä siinä ole mitään pahaa.
4. Täytyy kyllä sanoa etten pidä ihmisistä, jotka eivät pysty arvostamaan muuta kuin matematiikkaa tai tietokoneita tai jotain vastaavaa. Ehkä se menee siihen fanatismin epämiellyttävyyteen.

Puhuin todellakin minua miellyttävästä ulkonäöstä, mikä ei todellakaan tarkota yleisen kauneusihanteen mukaan komeaa. Kunnollisuudesta tuli mieleen että monet seurustelemattomat miehet tuntuvat olevan kovin tuomitsevia, esim. yh-äitejä tai seksiä harrastavia naisia kohtaan. Ihanne tuntuu olevan kotona viihtyvä neitsyt joka ei ryyppää eikä tupakoi eikä varmaan kiroilekaan. Tulee olo että vaikka melkein täyttäisinkin heidän vaatimuksensa niin en haluaisi olla niin ahdasmielisten ihmisten kanssa missään tekemisissä. Öykkäröimällä he ovat muutenkin onnistuneet saamaan minussa aikaan vastareaktion.

En tiedä onko terveempää (tai haitallisempaa) syyttää huonosta naismenestyksestään naisia kuin itseään. Naisten syyttely tuskin parantaa mahdollisuuksia, itsensä syyttely taas tekee helposti itsetuhoiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Tiesittekö että lähes joka kymmenes
suomalainen löytää kumppanin työpaikaltaan?

Prosentti on mielestäni aika suuri.

Selttynee sillä että samankaltaiset ihmiset
kiinnostuvat samasta alasta ja työajat
sekä vapaa-ajat osuvat yksiin plus se
että rakkaus leimahtaa kunhan tarpeeksi
kauan katselee samaa naamaa lähellään.

Kemianliiton lehdessä ei kerrottu
kuinka kestäviä nämä suhteet ovat
esim. ravintolassa pariutuneisiin nähden.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Työpaikkarakkaudet vaikuttavat aika loogisilta, niitä ihmisiä kuitenkin näkee eniten ja ehkä oppii tuntemaankin helpommin kuin baareissa. Erityisen yleistä se on varmaan aloilla joilla työajat ovat jollain tavalla hankalat.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Näkymätön tyttö hyvästä kirjoituksesta!

Olen itsekin kirjoittanut aika tuohtuneena siitä, miten atm-miehet tuntuvat ruikuttavan sitä, etteivät pinnalliset mallimisut vällää heistä - ja samaan aikaan ohittavat tyystin huomiotta vaatimattomamman näköiset tytöt.

Opiskeluaikoina pippaloidessa huomasin, ettei nörttitytöistä tuntunut kukaan kiinnostuvan: nörttipojista nörteinkin liehakoi sitä seurueen parhaimman näköistä misua. Huomasin myös, että jos etsiskeli pidempää suhdetta, sai olla ihan itsekseen: yhden yön kopulointiin olisi ollut vapaaehtoisia.

Kuvittelisin, että aikuisikäistyessä taviksetkin löytävät seuraa ja huomaajansa.

Hyvää ja mukavaa syksyä sinulle, Birdy.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä olin kovasti epävarma tuon kirjoituksen suhteen, positiivinen palaute tuntuu hyvältä. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

mikä ihme on tämä laajalti viljelty "atm"? Siis mistä lyhenne, mitä tarkoittaa??

Näkymätön tyttö kirjoitti...

atm= alemmman tason mies. Kukaan ei ole hänestä kiinnostunut.

Anonyymi kirjoitti...

Jo se että jaottelee miehiä ATM:ksi ja YTM:ksi kertoo ihmisestä hyvin paljon...

Anonyymi kirjoitti...

Ja naiivia on se ettei suostu tunnustamaan sitä että tämän päivän maailmassa todella suurin osa ihmisistä jaottelee toiset ihmiset ulkonäön mukaan eri kasteihin! Rumalla miehellä on aina mahkuja, mutta ruma nainen kuuluu siihen kaikkein alimpaan kastiin. Varsinkin jos tämä vielä itsekeskeisesti uskaltaa toivoa pidempää suhdetta.

Jokapaikassa syötetään kokoajan kaikkien tajuntaan kuvia kauniista ihmisistä, jolloin meillä taviksilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta. Ja jos hetken onkin, niin sekin on vain harhaa, koska tavista on hyvä pitää vierellä paremmannäköistä odotellessa.

Valkoturkki kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus, Näkymätön tyttö. Nautin erityisesti selkeistä lauseista, joilla kiteytit pinnallisen parinmetsästysriitin.

En tiedä ainoatakaan baarissa syntynyttä seurustelusuhdetta, joka olisi jatkunut pidempään. Ilmeisesti parisuhteeseen kuuluu ajatusten vaihtaminen ja baarien taustamusiikin voimakkuus tukahduttaa parhaankin keskustelun.

Ilmeisesti nämä atm/n luokitteluista innostuvat ihmiset eivät näe ihmistä yksilönä, vaan Cosmopolitanin listoina. Jos löytyy ominaisuudet a,b,c ja d, niin homma toimii.

Minä käyttäisin parisuhteen muodostamisessa pikemminkin huonoa analogiaa nuotiosta. Molempien pitää kantaa kortensa tuleen, ettei se sammu. Tulen tarkoitus ja sijainti pitää tietenkin päättää yhdessä, muuten hommasta ei tule mitään. :)

Blog Widget by LinkWithin