On yllättävän vaikeaa lokeroida itseään.
Ikä, pituus ja hiusten väri ovat vielä helppoja. Ja kotikaupunki, lasten lukumäärä ja aviosääty. Silmien väri on jo vaikeampi. Niitä on vaikeaa määäritellä, siniset ne eivät ole missään nimessä, eivätkä harmaat tai ruskeat. Niinpä valitsen yleensä vihreän, vaikka ehkä sse on toiveajattelua ja kuulen aina yhden ystävän kommentit siitä miten yrittää olla parempaa kuin onkaan (hänellä oli vihreät silmät, niinpä minulla ei voinut olla).
Painokin on vaikea. Lihoin Hollannissa ja tarkoituksena olisi päästä takaisin entisiin mittoihini. En omista vaakaa enkä tiedä tämänhetkistä lukemaa. Äidin luona painoin 74 kg, ja vaikka kuinka ymmärrän olevani typerä niin häpeän sitä. Olen nyt virallisesti lievästi ylipainoinen, en enää normaalipainon ylärajoilla.
Koulutuskin on hankala. Pitääkö laittaa se mitä suorittaa, yli kolme vuotta ammattikorkeaa määrittelee minua enemmän kuin tosen asteen tutkintoni. Ja olenko sitten enemmän ylioppilas vai ammattikoulun käynyt?
Entä ruumiinrakenne? Olenko minä pyöreä vai ylipainoinen? Mikä on normaali, ei varmaankaan normaalipainoinen.
Uskonnon valitsemisen kuvittelisi olevan helppoa mutta ainoa uskonnoton vaihtoehto on ateisti, enkä minä tunne itseäni ihan sellaiseksi. He ovat niin varmoja kaikesta. Muu uskonto taas viittaa jonkun uskonnon olemassaoloon (enkä usko että satunnaista puunhalailuani voi sellaiseksi kutsua).
Alkoholinkäyttöönkin on vaikeaa vastata. Käytän kyllä alkoholia mutta harvoin enkä humaltuakseni, ehkä lasillisen siideriä saunan jälkeen kerran kolmessa kuukaudessa.
Ja seksuaalinen suuntautuminen. En pidä itseäni ihan heterona mutta olen enemmän hetro kuin bi, ainakin tällä hetkellä. En vastannut siihen mitään.
Radioasemista olen kuunnellut viime aikoina vain Ylen ykköstä, mutta se antaa vähän väärän kuvan. Pukeutumisessa ei ollut vaihtoehtoa "mustiin", vaikka ei sekään olisi ollut täysin sopiva. Pukeudunko klassisesti jos pidän mahdollisimman yksinkertaisista vaatteista? Vai kuuluuko siihen Chanelin jakkupuvut ja kaikenlaiset asusteet? Mahdollisimman mukavasti kuulostaa verkkareilta enkä ole hippi, hoppari tai bisneshenkinen. Trendikkyyskin on kaukana. Ehkä minä pukeudun käytännöllisesti, mutta sitä vaihtoehtoa ei löydy.
Tv-ohjelmiakin on vaikeaa valita. Katson telkkaria lähinnä äitini luona, siellä mitä vain sattuu tulemaan, jos ei ole muuta tekemistä (yleensä on).
Oli myös yllättävän vaikeaa listata lempiasioitaan.
Tekstit
4 kommenttia:
Olen miettinyt ihan samoja juttuja!
Ei ihmistä voi noin määritellä. Ihan pöliää. Krääh. On se niin väärin. Lempiasioita on tosi vaikea sanoa. Heti leimataan! :) Ihan kuin pitäisi olla jokin yksi suosikki kaikista hienoista asioista? Daah.
Enpä tiiä. Väsyttää niin en jaksa aatella. :)
Itse olen pohtinut mikä voidaan laskea harrastukseksi. Onko se sellainen asia, jota tekee silloin tällöin vai täytyykö harrastuksen olla jokaviikkoinen juttu. Ja mikä niistä harrastuksista sitten on se suosikki.
Mutta ihminen tuntuu aina pyrkivän lokeroivaan ajattelutapaan - kaikissa asioissa.
Hyvä kirjoitus. Lokerointi oli ennen itselle tarpeellista, mutta nyt huomaan ettei sillä tosiaankaan ole mitään väliä onko ne silmät siniset, sinivihreät vaiko keltaiset(kaverilla muuten on keltaiset silmät, vaikka sen pitäisi olla mahdotonta :D).
Lempielokuvat ja lempikirjat ovat todella vaikeita määrittää, minäkin olen lukenut aika monta hyvää kirjaa, ei niistä voi valita parasta. Tai lempilaulua tai edes bändiä.
Minun piti kirjoittaa myös tuosta harrastuksen määrittelystä. Minä ilmoitan yleensä tylsästi lukemisen, piirtämisen ja uutena valokuvauksen, vaikka en niitä minään harrastuksina pidä. Harrastus tuntuu ohjatummalta. Tietokone vie aika suuren osan vapaa-ajastani mutta se on vaikeaa määritellä harrastuksena ja antaa vähän väärän kuvan. Ja "tietokoneen edessä istuminen ja selaimen päivitysnapin klikkailu siinä toivossa että jotakin uutta olisi tapahtunut" ei jotenkin kuulosta kiinnostavalta harrastukselta. Vesijumpassakin olen käynyt niin harvoin ettei se harrastukseksi kelpaa, ei tiedä vaikka sen yhtäkkiä lopettaisinkin.
Minä olen kuullut keltasilmäisistä, se olisi hienoa. Minullekin itseni lokeroiminen oli ennen tärkeämpää, nyt sillä ei ole väliä suuremmissakaan asioissa. En kuitenkaan mahtuisi tiukkaan muottiin, ja ahdistuisin siitä että taas olen riittämätön ja en tarpeeksi jotain tai sitten liian paljon.
Lähetä kommentti