21.9.2005

Outo koulupäivä.

Yrityshautomotapaaminen meni yllättävän hyvin ja hautojat ovat mukavia ja rohkaisevia, yritysideanikin on kuulemma ihan hyvä. Pientä vaikeutta saattaa olla kielen kanssa, ainakin toinen heistä on aivan ulkona kaikesta työhöni liittyvästä. Ja minä en ymmärrä erityisen hyvin kaupallisen alan termejä.

Tuon jälkeen tunsin itseni jostain syystä noloksi mutta myös itsevarmemmaksi.

Tunsin itseni myös ulkopuoliseksi, ruokalassa. Pääsin samaan pöytään suosittujen kanssa, tai oikeastaan kyse on henkilöistä, jotka pitävät niin kovaa meteliä, että kaikki tuntevat heidät. Pieninä annoksina he ovat ihan hauskoja, muuten olen iloinen että aikoinaan lykkäsin opintojen alkua enkä joutunut samoille kursseille heidän kanssaan. Kai he puhuivat muustakin kuin ryyppämisestä, minä kuitenkin tunsin olevani aivan eri maailmasta. Tai ainakaan minusta ei ole laulamaan kovaan ääneen iskelmää rivoilla sanoilla. En kyllä haluaisikaan.

Aamulla kävin terveydenhoitajalla, hemoglobiini on juuri ja juuri normaali.

Muuta en olekaan saanut tehtyä, enkä varmaan saakaan. Pitäisi vielä käydä apteekissa ja etsiä sopivaa lankaa mummoni lahjaan. Ja tiskasin kauhean astiavuoren. Tunnen itseni taas laiskaksi ja saamattomaksi mutta ehdin tekemään projektisuunnitelmia ja muita huomennakin. Tai perjantaina. Taas kerran stressaan vaikka asiat ovat hyvällä mallilla. Ei sillä ole niin väliä että joillakin muilla on jo budjetit ja muut tehtyinä kun en voi aloittaa projektiani ennen marraskuun loppua.

3 kommenttia:

Hanna P. kirjoitti...

Se hemoglobiinin alaraja on naisilla 117. Eli se sun arvo on ihan kelpo. :) Elä oo huolissas. Sillä arvolla sais luovuttaa vertakin.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En olekaan huolissani, on se ollut alempikin. Terveydenhoitaja sanoi että hyvä kuitenkin syödä vähän rautaa.
Viime marraskuussa hemoglobiini oli ollut 136 (minä olen käynyt siellä aika usein mittauttamassa), taisi johtua e-pillereiden aloittamisesta. Nyt oli alhaisempi siitä huolimatta.
Tavallaan on harmi että tulos oli normaali, nyt väsymystä vastaan joutuu taistelemaan ruokavaliolla ja muilla elämäntavoilla. En kyllä ole enää niin väsynyt kuin eilen.

Hanna P. kirjoitti...

Taistelua väsymystä vastaan!
Tulin äsken lenkiltä ja pitää sanoa, että siinäpä vasta ase tähän taisteluun!

Blog Widget by LinkWithin