23.9.2005

Varoitus: vähän noloa

Tässä aamuiseksi tarkoitettu positiivisehko kirjoitus.

Olen viime aikoina oppinut pitämään itsestäni ja ulkonäöstäni, siitäkin huolimatta että joku pieni ilkeä ääni kysyy minä oikein pidän itseäni, eihän näin ruma voi olla tyytyväinen, ei tyytyväinen saa olla ennen kuin on mallimitoissa ja/tai suunnattoman kaunis.
Välillä kuitenkin pidän vartalostani ja paljon. En ole laiha ja voisin oikeasti laihduttaa muutaman kilon mutta pidän muodoistani. Minulla on leveä lantio mutta myös vyötärö ja hartiat tasapainottavat. Pieni pyöreys ei haittaa.
Ei minun tarvitse hävetä vartaloani. En ole jokaisen kauneuskäsityksen mukainen mutta ainakin voin pitää itse itseäni kauniina.
Minulla ei ole kunnon peiliä, käytän siihen tarkoitukseen ikkunaa. Lähin talo on kaukana tien toisella puolella. Jos joku minua kiikaroi on hän oikeutettu huviinsa (jos se mitään huvia on, ja epätodennäköistähän se on).




Kävin iltakävelyllä ostamassa piimää puolukkapiirakkaan, ensimmäisen kerran elämässäni. Piirakka näyttää hyvältä.

5 kommenttia:

Anada kirjoitti...

Minulle ei ole vieläkään oikein valjennut tämä rumana itsensä pitäminen. Siis mitä-mitä? Olen minä kuvan nähnyt!

Itse olen kylläkin ajatellut itsestäni joskus samoin - että kun en kerran ole samannäköinen kuin vaikkapa Dressmanin miehet, olen ruma. Ja kieltämättä tietyllä tavalla myös kadehtii niitä miehiä, jotka ovat niin komeita, että naiset pyörtyilevät kadulla. Nykyään on tajunnut, että minä olen tällainen. Loppujen lopuksi ihan tavallisen näköinen mies - kuten suurin osa miehistä.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Aloin miettimään minkä takia pidän itseäni rumana, kai se on jotain teini-iän jälkimaininkeja. tai en minä pidä itseäni rumana nykyään, yleensä. Taisin ajatella että jos minusta löytyy virheitä (kuten muka ylipaino ja huono iho) en voi olla kaunis ja jos en ole kaunis olen sitten ruma. Niiden välillähän ei tietysti ole mitään. Yritin muistella onko minua sanottu rumaksi, en muista. Yläasteen inhat natsit antoivat niin ymmärtää, ärsyttää jos heillä on vieläkin minuun niin suuri vaikutus. Muita negatiivisia kommentteja en muista. Jotenkin olen vain saanut itseni uskomaan siihen.

Qair kirjoitti...

Koskaan en ole niin komeaa miestä nähnyt, että olisi alkanut pyörryttää. Se voisi kyllä olla hauskaakin.

Noin muuten rumuudesta - omasta mielestäni oikeasti rumat ihmiset ovat äärimmäisen harvassa. Kaduilla tuntuu pääasiassa liikkuvan tavallisen näköisiä ihmisiä, ja välillä kauniita sellaisia. (Ei niin, ettenkö itse hysteerisesti vertailisi itseäni kanssaihmisiin.)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuo on aivan totta, olen yrittänyt miettiä tunnenko yhtään oikeasti rumia ihmisiä, eipä tule juuri mieleen. Kuitenkin olen itseni siihen erityisasemaan nostanut. Olen mielestäni kaukana perfektionistista ja laiska mutta jotenkin vaadin itseltäni enemmän kuin muilta.

Valkoturkki kirjoitti...

Rumuus ja kauneus ovat katsojan silmässä. Huomasin lukioaikaan, että kannattaa pitää peilissä näkyvästä naamataulusta ym, koska sitä ei kuitenkaan voi vaihtaa. Olen huomannut, että nauttiessani elämisestäni myös muut seurassani pyörivät nauttivat enemmän tilanteesta.


Näe kauneutesi, nauti itsestäsi ja kättesi jäljestä. Olet hyvä valokuvaamaan ja kirjoittamaan.
:-)

Blog Widget by LinkWithin