Minä haluan laihtua.
En halua olla laiha, sen olen tajunnut äskettäin. Olen oikeastaan tyytyväinen vartalooni. Tai ainakaan en vihaa sitä. Välillä rakastan. Minusta tuntuu että minun kuuluukin olla tälläinen vähän muodokkaampi, laihuus ei vaikuta tavoiteltavalta.
Haluaisin vain palata normaalipainoisten joukkoon.
Ja lopettaa ylimääräisen makean syömisen.
Tekstit
11 kommenttia:
Mitä ihmettä, etkö muka ole normaalipainoinen? Silläkin uhalla, että minua syytetään mielistelystä, niin totisesti sanon ettei näin ulkopuolisena arvaisi (tosin voin olla puusilmä).
Eilen uimahallin vaaka näytti 72 ja jotain kiloa, painoindeksiksi tulee 26. Lievää ylipainoa.
Aikaisemmin tavoitteenani oli pysyä 70 kilon alapuolella, Hollannin syöntitottumukseni menivät aika sekaisin enkä ole päässyt kiloista eroon. En tiedä mitä eroa siinä olisi jos olisin kolme kiloa laihempi, mutta yli 70 kiloa tuntuu jotenkin paljolta.
Koko nuoruuteni pidin itseäni suunnattoman lihavana, en ollut edes ylipainoinen. Nyt se ärsyttää, ei minun olisi tarvinnut pukeutua säkkeihin (eikä ylipainoisten ylipäätään kannata).
Olen kyllä jostain lukenut ettei lievästi ylipainoisten kannata yrittää laihduttaa, siitä voi tulla terveyshaittoja. Toisaalta tuskin siitä on mitään haittaa että yritän välttää karkin syöntiä, siitä ainakaan ei ole mitään hyötyä.
Sama vaiva, mietin että mitä mullistavaa miinus viisi kiloa elämässäni tekisi, mutta silti se on jotenkin tärkeä juttu. Ja makea tekee niin hyvää :)
Minä en usko että laihtuminen muuttaisi juuri mitään, llei tekisi täydellistä elintapojen muutosta. Onnellisemmaksi se ei ainakaan tekisi.
Minä aina luulen että makea tekee hyvää mutta yleensä tulee vain huono olo.
Itsekin haluaisin laihtua sen kolme kiloa ja mahtua taas lempihousuihini. Toisaalta olisi kiva palata siihen aikaan jolloin olin melkein kymmenen kiloa laihempi. Silloin pystyi ostamaan kaupasta housuja ilman että olisi tarvinnut lahkeita lyhentää. Pari kiloa pois silloin ja olisin ollut alipainoinen, mutta se kolmekin kiloa riittäisi. Kahdestakin olisin jo iloinen ja yksi piristäisi.
Vaan mitä vielä... tässäkin sokeripepsiä vedän. Mokoma minä.
Fanta
Minusta tuntuu hienolta olla viisi kiloa hoikempi kuin joitakin kuukausia sitten! Ja tiedän että tuntuu vielä hienommalta olla normaalipainoinen vielä tämän vuoden puolella...
Ei se tee älykkäämmäksi, rikkaammaksi, lahjakkaammaksi, mutta minulle riittää se että nämä jenkkakahvat pienenee. :)
Kyllä sitä jaksaakin paremmin kun ei tarvi muutamaakaan ylipainokiloa raahata mukana.
Ja minä haluan rakastaa vartaloani ja olla siitä jopa ylpeä! ;) Ei kai siinä mitään vikaa ole, ainoa keho joka minulle on tähän elämään käytettäväksi annettu, tehtäväni on kai pitää siitä huolta.
Laihtuminen on outo juttu. Niin monet sitä tuntuvat tavoittelevan ja kun itse on ollut aina tyyppiä ihan tyytyväinen vartalooni ja aina samankokoinen, on hämmentävää kun laihtuu.
Syyt ovat olleet klassiset, juokseminen ja tunne-elämän myllerrykset ja niin tänä syksynä peilistä katsookin joku outo tyyppi.
Ja ihan superärsyttävää, kun kaikki vaatteet muuttuvat liian suuriksi.
Oikeastaan kaikki ylipainon seuraukset ovat hyvin käytännöllisiä. Kyllä tietysti tunnen itseni kamalaksi ja rumaksikin, mutta yritän kovasti hljentää sen äänen. Pahempaa on se ettei mahdu vaatteisiinsa ja uusiakaan ei ole varaa ostaa.
Vaatteiden suureneminenkin olisi kyllä varmaan ärsyttävää, sitä minulle ei ole tapahtunut koskaan.
Onhan se vaatteiden suureneminenkin jonkinlainen ongelma, mutta sitten pitää ostaa vyö ja nauttia housujen löysyydestä :) Löysät vaatteet ovat mukavia päällä. Harmi, että en tee fyysisesti rankkaa työtä, jossa laihtuisi lähes huomaamatta.
Fanta
Minun farkkuni ovat kyllä löystyneet, mutta niin ne tekevät aina, varsinkin jos ovat vähän joustavaa kangasta.
Huomaamatta ei kyllä onnistu laihtumaan. Eniten olen laihtunut kun olin todella ahdistunut enkä pystynyt syömään oikein mitään, se ei ole mikään suositeltava laihdutustapa.
En minä kyllä ole ikinä laihduttanut kunnolla. Enemmän olen pyrkinyt syömään terveellisesti ja liikkumaan edes vähän.
Lähetä kommentti