Minä olen tainnut luopua korvakorujen käytöstä.
Joskus ne edustivat minulle suurta (tai edes pientä) kapinallisuuttani, äitini kammoksuu kaikenlaisia lävistyksiä (häntä kuulemma inhottaa ajatus siitä että ihon läpi tungetaan jotain) ja siksi kolme korus yhdessä korvassa oli aivan tarpeeksi kapinallista. En ole koskaan ollut koruihminen ja käytin vuosikausia yksiä ja samoja koruja. Jos olisin ottanut ne joskus pois olisin varmasti unohtanut laittaa ne takaisin korviin. Nyt kun olen alkanut käyttämään uimalakkia olen huomannut ettei se oikein sovi korujen kanssa yhteen ja huonomuistisuuteni vuoksi olen ollut ilman koruja viikon. Ei kai se mikään suuri menetys olisi vaikka lopettaisin niiden käytön kokonaan.

Joskus olin ylpeä siitä että minulla oli kolme reikää toisessa korvassa ja toisessa ei yhtään. Se oli osa taisteluani kiltin tytön stereotyyppiä vastaan. Ajattelin että kilteillä tytöillä olisi ollut ehkä yksi eikä kummassakin korvassa ja jotkut hillityt korut, epäsymmetrinen korvarei'itykseni todisti että olin edes vähän erilainen.

Muutenkin kapinani oli pientä. 12-vuotiaana aloitin kasvattamaan hiuksiani kun tajusin ettei äitini tarvitse määrätä kampauksestani. Lukioikäisenä kävin paljon kirpputoreilla ja käytin äitini inhoamia 70-luvun tekokuituvaatteita (hän oli saanut niistä tarpeekseen 70-luvulla). Suurempaan kapinaan ei ollut tarvetta, tai sitten en kyennyt siihen.