27.11.2005

Nostalgiaa

En ole vielä päässyt siihen vaiheeseen että olisin alkanut pitämään teiniajan kuvistani mutta sen näen etten ollut niin kammottava kuin kuvittelin. Enemmän kyllä pidän itsestäni nykyään.
Rakastin noita kenkiä.
Vieressä parhaan lukioystävän jalka.

7 kommenttia:

pk_k kirjoitti...

Et tuossa kuvassa kovin näkymätön ole.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Sitä minä olen myöhemmin ajattellut, pukeuduin aika erikoisesti enkä muutenkaan ollut erityisen huomaamattoman näköinen. Ehkä kuvittelin itseni näkymättömäksi koska en ikinä kattsonut muita ihmisiä koulun käytävillä.

Lord Boredom kirjoitti...

No, toistan kai itseäni ja muita, mutta olen lähes 100% varma (tietysti jätän tilaa pienelle epävarmuustekijälle), ettet ollut silloinkaan näkymätön. Mutta, jos kuljit katsomatta muita käytävillä, niin se tietysti on voinut työntää muita ihmisiä kauemmaksi sinusta luoden siten hieman "näkymätöntä" tunnelmaa. En tiedä, mutta veikkailisin jotain siihen suuntaan, tiedät itse varmaan paremmin.

(Jos olisimme olleet lukiossa samalla luokalla, olisin varmaankin ihastunut sinuun. Olisin pysytellyt kuitenkin näkymättömissä).

Lord Boredom kirjoitti...

Ähm, taisi olla vähän asiaton viesti, mutta tarkoitin siis että ne tytöt, joihin ihastuin lukiossa, olivat sentapaisia kuin tuo joukosta (hyvin suurella todennäköisyydellä) kirkkaasti (edukseen, tietysti) erottuva tyttö tuossa kuvassa :P

Anonyymi kirjoitti...

Sä olet ihanan näköinen tuossa puanaisessa mekossa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos teille molemmille.

Nyt ärsyttää että ulkonäkötraumani ja ajatus siitä että koska olin niin ruma ja lihava en voinut olla niin kuin muut, että olin vähän huonompi. Muistan vielä ensimmäisenä Oulun opiskeluvuonna ajattelleeni että ihmiset ovat minulle ystävällisiä vain kohteliaisuudesta ja koska he säälivät minua rumuuteni ja surkeuteni takia.
Äitini sanoi siihen että yleisesti ihmiset eivät ole niin kohteliaita.

Anonyymi kirjoitti...

Olet sinä viehättävän näköinen uusimmissakin kuvissa, ei sillä.

Blog Widget by LinkWithin