Minä pidän leipomisesta. Joskus olin siinä aika hyvä, viime vuosina taitoni tuntuvat ruostuneen harjoituksen puutteessa. Nykyisessä asunnossani on puolikas uuni ja työskentelytilaa yhden laatikoston päällyksen verran, kyllä siinä pystyy leipomaan piparkakkujakin mutta vähän hankalasti. Yhdelle ihmiselle ei ole myöskään erityisen terveellistä leipoa, minä olin hyvä kaikenlaisissa rasvaa sisältävissä jutuissa.
Aloitin leipomisen ala-asteen lopulla, sokerikakuilla. Sen jälkeen olen leiponut lukemattoman määrän kahvikakkuja, täytekakkuja, pikkuleipiä ja piirakoita. Pullia ja sämpylöitäkin olen yrittänyt mutta ne eivät ikinä onnistu täysin. Bravuurini on yksinkertaistettu prinsessakakku, joka sisälle tulee sitruunankuorella maustettua kermavaahtoa ja vadelmahilloa ja päälle vihreää marsipaania ja vaaleanpunaisia marsipaaniruusuja. Se tekee yleensä ulkonäöllään jonkinlaisen vaikutuksen. Täytekakkujen suunnitteleminen on hauskaa.
Harkitsin joskus vakavasti kondiittoriksi opiskelemista kun en päässyt sinne minne halusin, se ei olisi kyllä sopinut allergian vuoksi (yksi hyvä syy vähentää leipomista).

Parin viime viikon aikana olen innostunut taas leipomaan, melkein useamman kerran viikossa jotain pientä (ei aina epäterveellistä), normaalin kerran kuukaudessa sijaan. Voi olla että harjoittelen joulua varten. Meillä on parhammillaan ollut neljää lajia pikkuleipiä, pipareiden lisäksi, pullaa, joulutorttuja, kakkua, ehkä jotain muuta. Koko leivonta ei ole minun vastuullani, äitini tekee aina pullat ja muutakin. Minä teen jotain pikkuleipiä ja pari erää pipareita. Koko lapsuuteni ajan vastuu piparkakkutalosta oli äidilläni, sitten se siirtyi minulle. Se on pieni stressinaiheuttaja, haluaisin tehdä jotain kokeellista, äitini perinteistä. Talon seinät vääntyilevät kummallisesti ja niiden väliin jää aina rakoja (täytyy vain laittaa enemmän sokerikuorrutusta). Pari vuotta sitten tein auklaa-appelsiini-alkoholikakkua, äitini oli skeptinen, mutta se on hyvää. Konjakki sopi siihen paremmin kuin viime vuonna kokeiltu rommi. Toinen uusi tulokas on mukaelma jouluhalosta, sisällä appelsiinituorejuustoa ja konjakkia tai rommia (viime vuonna olin aika stressaantunut jouluna ja koin itseni aliarvostetuksi. Jouluhalon tekeminen ja täytteen maistelu piristivät kummasti. Minulla taitaa olla aika huono viinapää). Lihottavaahan se on mutta minulle jouluun kuuluu äidin vanhat lasipurkit täynnä pikkuleipiä.

En tiedä miksi eksyin jouluun, piti vain kirjoittaa leipomisesta muuten (eilen en illalla halunnut aloittaa enää uutta kirjaa joten iltalukemisena oli ruotsalainen leivontakirja, muutamia aika houkuttelevia juttuja).