22.11.2005

Sekava tarina uskovaisista opiskelijoista

Kun tulin kotiin evankeliset opiskelijat olivat odottamassa oven takana. Asennettani epäilleet huojentuvat ehkä siitä tiedosta että olin kohtelias ja vastasin kysymyksiin asiallisesti. Sain samalla tilaisuuden tarkkailla kristittyjä, harvemmin heitä näkee (sellaisia, joista tietää varmasti, koulun kirkkomusiikin opiskelijoistakaan ei aina tiedä). He olivat aika pieniä ja pukeutuneet maanläheisesti. Tytöllä oli risti kaulassa, ehkä pojallakin. He eivät näyttäneet siltä miltä kuvittelen kristittyjen näyttävän (mielikuvani perustuu lähinnä autuaan näköisiin kanttoriopiskelijoihin ja muutamaan ärsyttävään lukion aikaiseen tyttöön. Ja entiseen hyvään ystävääni joka ei kai halua olla tekemisissä kanssani uskomattomuuteni vuoksi). Olivat vielä huumorintajuisen oloisiakin (niinpä uskalsin kertoa heille tarinan kiihkeän ateistisista lapsuusvuosistani, hurjasta ET:n opettajasta ja uskonnon opettajista, joilla oli Jeesus-t-paidat). Koko tilanne oli aika huvittava, riisuin ulkovaatteita ja laitoin ruokaa jääkaappiin samalla. Kysymykset olivat aika hölmöjä (minusta tuntui että olin vastaamassa uskonnon kokeeseen ensimmäistä kertaa elämässäni ja en kehdannut sanoa "en tiedä") ja johdattelevia ja toinen kyselijä ilmeisesti järkyttyi kovasti siitä, että mielestäni kuolemanjälkeinen elämä on ajatuksena kauhea. Hän myös katseli ympärilleen uteliaasti, ruokakaappiani ja jääkaapin ovea (vanhoja valokuvia, Postcrossing-kortteja, muistoja Hollannista, ruokahyllyllä näkyy jauhoja ja kahta lajia reilun kaupan kaakaojauhetta).
(Jos olisin kehdannut olisin voinut kaivaa kaapista ainoan uskonnollisen käytökseni ja sanoa olevani puita palvova pakana. Ikävä kyllä kysyttiin vain uskontokuntiin kuulumisesta.)
Olisin tietysti voinut tiskata aamulla.


Olen joskus miettinyt olisiko elämäni helpompaa kristittynä. Saattaisin kyllä olla aika ankea, sellainen, joka vain odottaa tuomiopäivää, ahdistuu helvetistä ja tuomitsee muita. Toisaalta niissä piireissä luulisi olevan raittiita/kilttejä ihmisiä ja ehkä uskonnollisesta opiskelijatoiminnasta olisi löytänyt ystäviä.
Netti ja spekulatiiviseen fiktioon keskittyneet foorumit kyllä ajoivat saman asian. Aika raittiita ihmisiä ja ehkä hauskempia (kristittyjen hauskuudesta en osaa sanoa mitään).

17 kommenttia:

Hanichu kirjoitti...

Ne kävi meillä kun en ollut kotona! Mikko sai vastata kaikkiin kysymyksiin, EPIÄ!!! Mulla olis ollut paljon pohdittavaa.

Yhtä asiaa en tajua. Ne olivat kysyneet "Uskotko että Jumala on olemassa?" Ja jos vastasi "EI", niin jatkokysymys oli "Mistä tiedät että Jumalaa ei ole olemassa?". Eikä uskominen ja tietäminen ole kaksi eri asiaa? En minä usko että Jumala (henkilönä tai jonain persoonallisena henkenä) on olemassa eikä se ole mikään tietämisen asia. Daah.

Johannes kirjoitti...

Mikä meitä kaikkia houkuttelee lukemaan Näkymättömän blogia? Tässä tytössä täytyy olla jotain erikoista.
Nyt olet astunut vaarallisille poluille. Uskovaiset hyökkäävät! Kommenttilaatikkosi on kohta täynnä raamatunlauseita, saatpa nähdä, tyyliin: "Minä olen Herra" Jes 5:78. Usko, tai kuolet siihen paikkaan! Job 58;798. Joka peiton alla hipelöitsee itseään, on kuolemalla kuoleva. Mark. 90:589. Maailmassa ei ole julmempaa olentoa, kuin kiihkouskovainen. Puhu jostain muusta, pliis! Jätä äkkiä hurskausaihe. Sanon tämän siksi, että pidän sinusta.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Luulen että hurskausaihe jää tähän, oli vain nyt niin ajankohtainen. Ja eilisen toinen suuri tapahtuma oli se kun kävelin neljänteen kerrokseen ja viimeisellä rapulla onnistuin tiputtamaan kädessäni olleen ilmaisjakelulehden joka leijaili rauhallisesti pohjakerrokseen. Merkittävää oli myös mehu/joulutorttu-tarjoilukaupassa, ikinä en ole syönyt niin pahoja joulutorttuja. En tiedä oliko niitä paistettu.

Hanna, luulen että tuo tietämis-kysymys oli tarkoitettu hämmentämään uskonnoton, että hän huomaisi ettei tiedäkään Jumalan olemassaolosta yhtään mitään. Minä taisin vastata että en tiedä että olisi olemassa, siksi oletan ettei häntä ole. Olisi pitänyt kyllä päästä vastaamaan noihin kysymyksiin kymmenen vuotta sitten, silloin minulla oli enemmän vastauksia. Uskonnottomuuteni ei ole kyllä vähentynyt, vain haluni puhua siitä.

Anonyymi kirjoitti...

On muuten aika vaarallista sanoa netissä olevansa ateisti. Minä sanon sen avoimesti kotisivuillani ja sen vuoksi vieraskirjassa käy säännöllisesti joku uskovainen huutamassa, että "Jeesus kuoli sun puolesta, kehtaatkin olla uskotta". Aika rasittavaa. Ja itsekin olen törmännyt niihin ihmisiin, jotka eivät halua olla kanssani missään tekemisissä koska olen ateisti. Inhottaa tuollaiset ennakkoluulot. Toisaalta on minulla kyllä vanhoillislestaadiolainen hyvä ystävä ja lukiossa yksi kavereistani oli jehovantodistaja. Eli ei ne ennakkoluulot kaikkia koske, mutta ikäviä ihmisiä löytyy...


Fanta

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ikäviä fanaatikkoja löytyy kyllä ateisteistakin ja voi olla että olin itsekin nuorempana aika sietämätön. Nykyään oletan että ystäväni ovat uskonnottomia mutta ei sillä ole niin väliä. Ylipäätään oletan ihmisten olevan uskonnottomia, minulle uskovaiset ovat niitä poikkeuksia vaikka heitä on tietysti enemmän.

Lord Boredom kirjoitti...

Hmm, eipä minulle kylläkään ole koskaan ollut haittaa siitä, että olen julistanut ateismiuttani. Viime vuonna taisi tulla yhden kerran joltakin sähköpostia, jossa neuvottiin kääntymään Jeesuksen puoleen ongelmieni kanssa.

Ehkä sitten on eri asia, jos on juurikin joku kotisivu, jossa julistaudutaan heti etusivulla ateistiksi; Sillä tavalla saanee suuremman näkyvyyden, ja sitten jos on vielä joku vieraskirja, johon on helppo ripuloida terveisensä, niin ehkä sitten alkaa pikkuhiljaa kertyä kiusankappaleita. Blogit ovat siitä mukavia, että yksittäiset uskonnottomuudentunnustukset hukkuvat muun tekstin sekaan, jolloin kiusankappaleiden kertymäfunktion derivaatta pysyy pienenä.

Jani kirjoitti...

Ehkä se on juuri se ateismi se taikasana joka tuollaisen käyttäytymisen laukaisee. Minä en ole nimittäin saanut yhtään käännytyskommenttia tai postia vaikka toisinaan puhun aika julmastikin uskovaisista. (Toisin kuin Lord, jätän teorian matemaattisen formuloinnin lukijan harjoitukseksi.)

Mutta älä, N.t., kuuntele johannesta! Kirjoita ihmeessä näistäkin asioista tasan niin paljon kuin mielesi tekee! Mitä se semmoinen uskonvapaus muka olisi, että vain kiihkokristityt saisivat julistaa omaa pelastussanomaansa ja ateistien pitäisi tukkia turpansa niiden pelossa?

Hanichu kirjoitti...

Saahan sitä puhua mistä haluaa. Mielenkiintoinen aihe sitä paitsi.

Tosin mielestäni uskonto on parhaimmillaan ihmiselle ihan hyväksi (mm. mielenterveyskysymyksissä, ihmisellä ei ole ehkä niin irrallinen ja kuolemaa pelkäävä olo) ja siitä on joka tapauksessa vähemmän terveyshaittoja kuin monesta muusta asiasta. Uskontoihin liittyy monia turvallisuutta ja jatkuvuutta tuovia rituaaleja.

Nimim. Terveysalan opiskelijan näkökanta ;)

PS. En ole uskovainen. Olisin, jos voisin, mutta en ole löytänyt uskontoa jossa ihminen ei olisi kaiken keskipiste vaan osa luontoa.

Anonyymi kirjoitti...

Miten olisi joku taolaisuus?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Jouku muinaissuomalaisten luonnonuskontokin voisi olla hyvä. Minä olen aina ajatellut että uskoon tulon pitäisi tulla vähän kuin salaman kirkkaalta taivaalta, mutta ilmeisesti oikea tapa on se että valitaan uskonto, osallistutaan juttuihin mukaan (minä valehtelin kyselyssä kun kysyttiin olenko ollut mukana kristillisessä toiminnassa, vastasin kieltävästi vaikka olen kerran ollut pääsiäisjumalanpalveluksessa ja kerran ruotsinkielisessä) ja rukoillaan uskoa ahkerasti. Sitten usko tulee jos on tullakseen. Minusta tuo vain tuntuu epävarmalta menetelmältä, tiedän että pystyn huijaamaan itseni uskomaan vaikka mitä.

Johannes kirjoitti...

Älkää käsittäkö väärin, rakkaat veljet ja sisaret! En halua estää ketään puhumasta uskonnosta. Halusin vain varoittaa uskoviin liittyvistä vaaroista. Niissä porukoissa liikkuu paljon sellaisia, joilla on - kuten sanotaan - "lepakoita tapulissa." He eivät todellakaan tiedä, mitä tekevät. Me voimme antaa heille anteeksi 7x70 kertaa, mutta he eivät anna meille anteeksi kertaakaan, eikä koskaan.
Minulla on asiasta kokemusta. Menin kerran lohkaisemaan lehden yleisönosastossa omalla nimelläni ja oli siinä ja siinä, ettei luukkuani poltettu.
Toista vielä, että Näkymätön on niin sympaattinen ihminen, etten tahdo kenenkään tekevän hänelle pahaa.

Teme kirjoitti...

Julistan liberaalia uskoania. Eli ateistit potkii munille ja "fundikset" hakkaa Raamatulla päähän... mutta eipähän sitten tarvi ahdistua helvetistä ja synnistäkään niin paljoa.

Epävarmuutta vastaan halutaan rakentaa paksu suojamuuri. Ja oikeastaan koska epävarmuus vie helvettiin, niin pitää rakentaa teräspanssari. Ateistin tai toisella tavalla uskovan kohtaaminen on silloin pakko tehdä melko agressiivisesti... Ouh.. nuoruuden muisteluita. Kohta alkaa ahdistaan h...sti. Onneksi minun ei tarvitse enää evankelioida ketään!

jek kirjoitti...

Epistä, pääsit boksilähetyksen kohteeksi! Luin tuosta jutun Rauhan tervehdyksestä, ja kävi ilmi, että niillä on netissä sama kysely (www.boksi.info). Kävin vastaamassa ja laitoin vastaukseni myös blogiini - mutta luulenpa, että yhtä syvällisiä tuskin olisin pystynyt jaarittelemaan, jos olisin joutunut äkillisen uskovais-attackin kohteeksi...

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Evankelioimisesta minulle tulee jostain syystä aina mieleen mankeloiminen.

Jek, minä olin varmaan vastannut aika samalla tavalla kuin sinä jos olisin siinä tilanteessa kyennyt (en ole ihan varma mitä oikeastaan vastasin), tai en ehkä niin perustellusti.

Teme kirjoitti...

"Mankelointi" oli muuten hyvä kuvaus siitä. Kiitos. Lainaan sitä viitteen kanssa. Ja jopa muuten allekirjoitan sen.

Anonyymi kirjoitti...

Hei. Olen uskovainen, ihan tavallinen nuori nainen ja kuvittelen olevani jopa hauska ja sosiaalinen, kenties normaalikin ihminen. En aio alkaa nyt mankeloimaan tai evankelioimaan ketään mutta toivon, että uskaltaisitte katsella asioita muutenkin kuin ennakkoluulojenne läpi. En tarkoita sinua, Näkymätön Tyttö, vaan monet kommentoijat vaikuttavat ahdasmielisemmiltä kuin suurin osa uskovista.

Ahdasmielisyyttä on monenlaista.

(Anteeksi jos häiritsin.)

Esittäydynpä vaikka Suskiksi. Sehän on kirjainsekamelska sanasta 'uskis'.

Pälli kirjoitti...

Minun tapani on näköjään kommentoida vanhoja merkintöjä :)

Vai tehdään Oulussakin poksia. Olisin halunnut päästä täällä Jkl:ssä mukaan, mutta aina on ollut liikaa opiskelukiireitä juuri siihen aikaan.

NT ja hanichu, tuossa kysymyksessä saattoi olla myös takana tahaton epäloogisuus. Ja filosofisesti ajatellen usko ja tieto eivät välttämättä ole niin kaukana toisistaan, mutta se on jo kokonaan toinen juttu ;)

Niin, evankeliointi voi olla mankelointia. Se voi olla muutakin. Kuten Suski sanoi, kannattaa välttää ääri-ilmauksia. En minäkään menisi julistamaan, että kaikki ateistit ja uskonnottomat vihaavat kristittyjä.

Jospa vain jokainen kristitty uskaltaisi sanoa edes kavereilleen, että on uskis, niin epäluulot hälvenisivät aika paljon. Mutta kun me pelkäämme, että kukaan ei enää koskaan halua olla meidän kanssamme, jos jäämme kiinni. Oma kokemukseni on lähes päinvastainen. Olen tavannut vasta yhden ihmisen, joka vältteli minua vakaumukseni vuoksi, mutta sittemmin olemme ystävystyneet... :)

Mutu-tuntumani mukaan noin joka kymmenes tapaamanne henkilö on ns. srk-aktiivi. Repikää siitä.

Suosittelisin tekemään joskus myös ekskursion johonkin isoon hihhulitapahtumaan - Turussa MN-festarit, Keski-Suomessa Keuruulla helluntaikonferenssi, Oulussa vaikka joku Oulu-gospel, Hesassa vaikka Musamessut, Joensuussa Gospelfestarit, tms - niin huomaatte, että porukka on ihan normaalia. Ja kun menee isoon tapahtumaan, hukkuu joukkoon eikä tarvitse pelätä mankeloijia.

Johannes, mielipiteitteni perusteella luokittelisit minut luultavasti fundamentalistiksi. Oletkos huomannut, kuinka usein käyn täällä saarnaamassa NT:n helvetiin, tai Janin, tai LB:n tai kenet tahansa? Kuinka voit tietää, että kohtaamasi "kiihkouskovaiset" todella ovat enemmistö? Jos kirjoittamassasi yleisönosaston jutussa oli pilkkaa, niin ei ole ihme, jos siitä kimpaannutaan.

Aivan kuin uskoviin ei osattaisi suhtautua normaalisti. Yksikin luennoitsija, joka tietää vakaumukseni, vuoroin pyytelee anteeksi ja vuoroin pilkkaa kristinuskoa. Kiva mennä luennolle. :/

Blog Widget by LinkWithin