On jotenkin raskaampaa matkustaa etelästä pohjoiseen kuin toisin päin. Jyväskylään saapuessani olen aina suhteellisen pirteä, Oulussa taas seuraavana päivänäkin väsynyt ja sekava. Onneksi koulussa ei tarvitse tehdä muuta kuin istua katsomassa toisten esityksiä.
Ehdin vähän lepäämäänkin, mutta lomalla oli aika paljon tekemistä.
Perjantaina bussissa luin ja neuloin sukkaa ja juttelin vieressä istuneen naisen kanssa neulomisesta.
Lauantaina kävimme aika hirvittävillä joulukrääsämarkkinoilla ja ulkona syömässä. Leivoin suklaa-appelsiini-konjakkikakun, joka poikkeuksellisesti hieman epäonnistui eikä kelpaa mummolaan vietäväksi.
Sunnuntaina oli aamulla ihana ilma ja kävelimme järven rannalla ihastelemassa aurinkoa ja kuuntelemassa jään laulua. Illalla vuorossa oli uusi Harry Potter. Samalla matkalla kävimme valittamassa aivan liian nopeasti hajonneista talvikengistäni. Ja ostin Carcassonne-pelin, jonka kuvittelen olevan hauska jouluna. Elokuva oli parempi kuin odotin.
Maanantaina yritin ostaa farkkuja mutta en löytänyt sopivia. Ostin alusvaatteita ja paidan ja joulukorttipohjia. Illalla kävimme entisen kotipihan itsenäsyysjuhlissa. Siellä oli hauskaa vaikka lähdin pois jo yhdeltätoista (äitini tanssi aamuun).
Tiistaina yritin aamulla piirtää joulukortteja mutta vain tuskastuin suuresti. Iltapäivällä menimme enoni syntymäpäiville Laukaaseen, hän ja vaimonsa asuvat ihanan kodikkaassa talossa joen rannalla. Heillä on kaksi kuninkaallista kissaa ja yksi suunnattoman energinen koira. Oli hauskaa nähdä sukulaisia. Illalla piti vielä katsoa juhlia telkkarista.
Eilen jatkoin korttien piirtämistä paremmalla onnella ja viimeistelin villasukat bussissa.
Nyt väsyttää.
Tekstit
2 kommenttia:
Minäkin kävin niillä hirvittävillä joulukrääsämarkkinoilla. Kävelin läpi ja ajattelin, että ensi vuonna en enää sinne lähde. Enkä tälläkään kertaa ostanut mitään.
Minun tekisi mieleni tietää, mikä on se kotipiha, joka järjestää itsenäisyyspäivänä juhlat. Yhdessäkään kerrostalossa, jossa olen asunut, ei ole ollut sellaista yhteishenkeä, että tuollaisia juhlia olisi järjestetty.
Joskus sitä ihmettelee, miksi näissä kerrostaloissa ei ole enemmän yhteisöllisyyttä. Kävellään vaan omaan kotiin ja laitetaan ovi kiinni ja siinä se. Lapsiperheet ehkä enemmän tutustuvat toisiinsa ja ovat kanssakäymisissä keskenään.
Me ostimme äitini kanssa joulukrääsämarkkinoilta vanhoja kirjoja, sellaisia joita äitini on lukenut nuoruudessaan, kauniin lasikoristeen samasta kojusta ja vanhan alpakkakakkulapion. Ostimme myös enolleni huovutetun tontun ja äitini taisi ostaa aika oudon saunapipon (hän on vakuuttunut siitä että hiukset tulee suojata saunassa). Minä olisin kyllä hyvin selvinnyt ilman mitään ostamista. Toisaalta on kyllä mielenkiintoista nähdä miten kammottavia esineitä pystytään valmistamaan. Ja lampaat ja alpakat ulkona olivat söpöjä.
Kotipiha ei ollut varsinaisesti kerrostalossa, se on kuokkalalainen asuinyhteisökokeilu, vanhin kolmesta. Yhteisöllisyys oli vahvasti mukana alusta lähtien. Itsenäisyysjuhlia (ja muitakin) on järjestetty alusta asti, viime vuosina kai harvemmin. Minä olin mukana ensimmäistä kertaa, lapset eivät ikinä päässeet mukaan.
Joulun tienoilla pihassa järjestetään juhlat vanhoille lapsille, meitä on sinne menossa kai nelisenkymmentä. En ollut pariin vuoteen missään tekemisissä pihan kanssa, nyt olen innostunut siitä uudelleen (muutimme pois 2001).
Yhteisöllisyyttä voisi yllä olla lisää, varsinkin kotipihani yhteisöllisyyden kaltaista.
Lähetä kommentti