Selvisin yllättävän hyvin ostosretkestä vaikka olikin lauantai. Jos olisin viikolla ehtinyt en olisi vapaapäivääni tuhlannut näin mutta ei ollut aikaa ja väsytti. Koululta on aika pitkä matka kaupunkiin (ainakin melkein neljä kilometriä!).
Ostin junalipun Turkuun ensi perjantaille, joululomani (joka muuten on kolmisen tietokoneetonta viikkoa) alkaa pikkujouluilla isäni luona. Voi olla että siskoni ja hänen miehensä tulevat samalla junalla loppumatkan. Onneksi isä maksaa junaliput.
Postitin joulukortit, paitsi yhden jonka unohdin. Yksi kortti lähti isovanhemmille (joiden kanssa kommunikoin lähinnä postikorteilla), yksi vanhalle ystävälle, kaksi pitkäaikaisille nettitutuille Australiaan ja Puolaan. Postivirkailija liimasi niihin joulumerkkejä, tuli aika komeat rivit (Puolaan olisi ehtinyt maapostilla jos olisi lähettänyt eilen, nyt piti laittaa ne matkaan lentäen). Ostin vielä yhden SPR:n kortin hollantilaisille kämppiksille lähetettäväksi.
Kävin muutamassa kaupassa taas metsästämässä farkkuja ja vaivuin epätoivoon. Niiden pitäisi olla mustat (en ole sinisiä farkkuja pitänyt yli kymmeneen vuoteen, ne näyttävät oudoilta enkä muutenkaan juuri käytä sinisiä vaatteita, musta sopii kaikkeen), sopivan malliset. Kokokin on hankala, vyötäröni on suhteessa hoikempi kuin reiteni (eikä sekään turhan hoikka ole). Nuorisoliikkeissä mallit ovat ouoja ja tätikaupoissa tätimäisiä. Lopulta ostin mustat vakosamettihousut, ensimmäiset housut, jotka eivät näyttäneet pahoilta.
Olen ollut hieman herkässä mielentilassa viime aikoina. Melkein itkin kun Oulun Lucia kruunattiin, kauniit ruotsinkieliset joululaulut olivat liikaa. Syytän hormoneja, minä en ole herkkä.
Lupasin itselleni hyvää ruokaa Stockmannilta, jos löydän housut. Ruoka saattaa olla hyvää mutta se pitäisi vielä valmistaakin. Jälkiruuaksi on karpalo-kinuskirahkaa.
Kotimatkalla päähäni ilmestyi mielenkiintoinen tiikerikakun muunnelma. Vaaleaan taikinaankin lisätään kaakaojauhetta, lisäksi suklaata hyvin pieninä paloina ja konjakkia. Tummaan taikinaan lisätään appelsiinin raastettu kuori ja appelsiinimehua. Voi olla että tuo on vain mielenkiintoinen mutta ei hyvän makuinen tai toteuttamiskelpoinen. Tekisi kuitenkin mieli kokeilla jouluna (yhdessä mielikuvituselämässäni olen sellainen ihminen joka kehittelee leivontaohjeita. Tässä maailmassa minusta ei ole siihen allergian takia).
10.12.2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ah. "En minä mutta mun hormonit." Pistetään korvan taakse.
Tämä on klassikkoainesta.
Huvittavaa asiassa on tietysti myös se, että äidit selittävät vaihdevuosihulluuttaan sillä, etteivät enää osaa elää kun hormonit ovat häipyneet :D
Minä olen tällä viikolla itkenyt (tai melkein itkenyt) kaikelle mahdolliselle, alkaen siitä kun Lucian kruunaaja puhui Oulun ruotsinkielisestä yksityiskoulusta (pelkkä maininta oli jotenkin niin liikuttava). Onneksi kuukautiset ovat pian ohi.
Ilman e-pillereitä en ole lainkaan tälläinen, ehkä minulla on nyt normaalit hormonit.
Itkettääkö sua kuukautisten aikaan? Jestas. Minä olen taas silloin aivan sfääreissä hyvästä olosta. Mutta ennen kuukautisia, viimeiset päivät - parun aivan kaikesta.
Mutta ehkä se menee toisin, jos syö e-pillereitä. Itse koetin vain muutaman viikon, ja vaikka lopettamissyy olikin jalkojen turpoaminen möhkäleiksi, kyllä mielenikin oli AIKA mielenkiintoisessa tilassa - en jaksanut YHTÄÄN mitään, kaikki tuntui paskalta. Aivan hirvittävää.
Tavallaan liikuttuminen on kyllä ihan jees, kun tajuaa, mistä se johtuu tai siis ainakin miksi on niin herkkyysseko. Kun vain joskus tajuaisi :D
Kuukautisten aikana ei yleensä kyllä itketä. Ehkä minua itketti vain ihan muuten vain.
Muuten ei kyllä ikinä ole millään tavalla hyvä olo. Vaikkei varsinaisia kipujakaan olisi niin olen vielä tavallistakin väsyneempi ja voimaton.
Jalkojen turpoaminen kuulostaa aika kauhealta. Minulla oli kolmisen kuukautta pieniä sivuoireita ja outoa ärsyyntyneisyyttä, muuten e-pillerit sopivat minulle hyvin. Tai ainakin siltä tuntuu. Ainakaan ei tarvitse kärsiä niistä järkyttävistä kivuista.
Lähetä kommentti