En varsinaisesti laihduta, laihdutuskuurit tuntuvat tehottomilta ja vaarallisilta ja pelottavilta. Yritän vain elää vähän terveellisemmin ja välttää karkkia ja syödä paljon hedelmiä. Minun on vaikeaa uskoa että se oikeasti tehoaa mutta tuntuu hyvältä että hame joka oli hyvin tiukka ennen joulua tuntuu nyt hyvältä ja jopa väljältä.
Täytyy tunnustaa että motiivini ovat osin ulkonäköön liittyviä. Suurin syy on kuitenkin se että ruokavalioni meni aivan sekaisin vaihto-opiskelussa ja karkin ja muun makean syönnistä tuli arkipäiväistä. Typerintä oli etten saanut siitä edes mitään nautintoa (minun on vaikeaa uskoa että jotkut oikeasti saavat suklaasta suurta nautintoa). En tiedä onko kromin syönnillä oikeasti jotain vaikutusta vai auttaako se että kuvittelen sen auttavan, tärkeintä on ettei minun tee mieli karkkia. Huomenna se kyllä joutuu testiin, kun tapaan Tolkien-tuttuja, niissä tapaamisissa on ollut tapana syödä liikaa.
En halua joutua tilanteeseen jossa painoni nousee vaivihkaa jatkuvasti, kun hyväksyn 75 kiloa ei kahdeksankymmentäkään tunnu niin pahalta. En halua olla laiha, tiedän että 60 kiloon pääseminen on aika mahdotonta minulle enkä edes halua sitä. 68 kiloa, entinen painoni riittää ihan hyvin. Varsinkin nyt kun olen alkanut pitämään vartalostani. Mielestäni se vaatiikin vähän pyöreyttä.
Tekstit
16 kommenttia:
Öh, hedelmät eivät ole laihduttamisen kannalta juuri karkkia parempi vaihtoehto. Silkkaa sokeria. Hedelmissä on toki hyödyllisiä hivenaineita, mutta painonhallinnan kannalta niitä ei kannata kovin paljon mättää.
Jos haluaa laihtua tai pysyä laihana, ravitsemus kannattaa säätää kahden yksinkertaisen prinsiipin varaan:
* Maltillisesti hiilihydraatteja, ja nekin hitaasti imeytyvistä, kuitupitoisista lähteistä. Vaalea leipä, peruna, pasta yms. hiiteen ja tilalle täysjyväviljaa ja vihanneksia.
* PALJON proteiinia. Tässä usein tytöt ja erityisesti kasvissyöjät tuntuvat olevan hakoteillä. Proteiini tuottaa pitkäkestoisen kylläisyyden tunteen, vahvistaa lihaksistoa ja pitää yhdessä kuitupitoisen ruuan kanssa verensokerin tasaisena. Eli paljon lihaa, kalaa, kananmunia, maitotuotteita ja papuja naamaan! Usein kuulee hoettavan, että joulun jälkeen "kinkku jäi vyötärölle", vaikka tosiasiassa kinkku on joulupöydän terveellisin ruoka - siis painonhallinnan kannalta.
Hyvää jatkoa.
Suhtautuisin epäillen kaikkiin tuollaisiin väitteisiin, että jonkin yksinkertaisen nyrkkisäännön noudattaminen on varma ja helppo konsti laihtua.
Olen kyllä tuosta tietoinen ja voi olla että joskus joudun harkitsemaan runsasprotteiinista ruokavaliota.
Yritän kuitenkin ensin sellaista ruokavaliota jota tiedän pystyväni noudattamaan. Ruokailutapani menivät sekaisin Hollannissa ja ajauduin syömään aivan liian paljon epäterveellistä makeaa. Korvaan sitä nyt hedelmillä, niissä on ainakin muutakin kuin sokeria. Tietysti toivon kovasti että myös laihdun vähän, palaan siihen normaalipainooni, jonka pitämisessä minulla ei ollut aiemmin mitään ongelmia.
Ongelmani on makeanhimon (välillä aivvan järjettömän, vietin iltoja miettien mitä karkkia ostan huomenna vai ostaisinko sittenkin sokerivohveleita, siitä olen onneksi päässyt) lisäksi se että olen hyvin nirso ruuan suhteen. Muutosyrityksistä ja häpeästä huolimatta en ole päässyt siitä eroon, se tuntuu aika epätodennäköiseltä tässä vaiheessa. En pidä lihasta juurikaan, joulunakaan ongelma ei ollut kinkku vaan piparkakut ja suklaa ja muu makea. Ajatus runsaasta lihansyönnistä kuvottaa. Syön sitä kyllä mutta sen määrän lisääminen olisi vaikeaa. Kalasta pidän, se on vain aika kallista jos ei syö silakkaa ja pelkään ruotoja. Kanamunat ovat liian kalliita, eikä niitäkään voi syödä suuria määriä. Maitotuotteiden määrää en halua lisätä, nytkin aamuisin ja usein iltaisinkin syömäni maustamaton jugutti ei oikein ilahduta laktoosi-intoleranssiani, vaikka onkin Hylaa. Soijatuotteita inhoan, samoin papuja (ja sieniä ja sipulia ja kypsennettyä kaalia ja paljon muuta). Runsasproteiininen ruokavalio vaatisi runsaampaa budjettia (tietysti tietokonerahat olisi voinut laittaa ruokaankin) ja persoonallisuudenmuutosta. En tiedä voiko käydä terapiassa oppiakseen syömään papuja. Ajatus muista kuin vihreistä pavuista inhottaa.
Kiitos Jani tuosta linkistä, siinä on paljon sellaista mitä ajattelen dieeteistä. Minä haluaisin vain syödä terveellisesti.
Olen kuullut ihmisestä (oikeasti olemassa oleva tutun tuttu) joka vaurioitti terveytensä pysyvästi Atkinsin dieetillä, se vaikuttaa kaikin puolin järjettömältä ruokavaliolta.
Janille:
Noita äskeisiä suosituksia ei kannata rinnastaa mihinkään dieetteihin tai poppakonsteihin. Ne ovat alkeistason fysiologiaa ja totta. Vähän samaa tasoa kuin suositus "liiku säännöllisesti, muttta älä liian pitkiä aikoja maksimisykkeellä, ja pidä välillä lepopäiviä" tai "vältä yletöntä alkoholin käyttöä".
Diettiosastolle mennään siinä vaiheessa, kun eri ravintoaineiden määriä ryhdytään hienosäätämään tai mukaan liitetään muuta detaljisuositusta.
Listaan voisi itse asiassa lisätä vielä kolmannen pykälän:
* (Pehmeää) rasvaa ei kannata pelätä, rasva on tärkeätä elimistön toiminnalle. Hassua, että ihmiset yhä liittävät lihomisen sitkeästi rasvaan, vaikka länsimaisia ihmisiä lihottaa nimenomaan hiilihydraattien mättäminen. Siitä seuraa jatkuva verensokerin heilahtelu, mistä puolestaan seuraa ylensyöminen. Jotkut vanhan ikäpolven rekkamiehet saattoivat lihottaa itsensä rasvallakin, mutta tuollainen bensa-asemaruokavalio ei useimmilla ihmisillä enää ole arkipäivää.
Näkymättömälle tytölle:
Tuo hintaongelma on toki totta, en tullut ajatelleeksi moista. Proteiini on ylivoimaisesti kallein makroravinne. Tästä syystä länsimaissa ja erityisesti USA:ssa lihavuus alkaakin olla köyhien vitsaus. Vaaleata leipää ja pullaa kun saa halvalla.
Makeanhimo taas johtuu nimenomaan verensokerin vuoristoradasta. Sitä vastaan paras lääke on nimenomaan proteiini- ja kuitupitoinen ruokavalio.
Elin joskus aikoinaan jollain reilulla kymmenellä eurolla viikossa tai vähän enemmällä kouluruuan lisäksi, enää en siihen pysty. Nytkään ei kyllä ole juurikaan ylimääräistä rahaa. Käytän sen kyllä helposti muuhun kuin ruokaan.
Pehmeää rasvaa en kyllä pelkää, tajusin jossain vaiheessa etten varmaan syö lainkaan hyviä rasvoja ja palautin margariinin ruokavaliooni.
En ole koskaan laihduttanut enkä varmaan tule laihduttamaankaan. Olen huomannut, että ulkoista muotoani en voi muuttaa laskemalla kaloreja. Pitäydyn taviksen ymmärtämissä asoissa.
Esimerkiksi paino ei pahemmin putoa, jos liikkuu. Tämä unohtuu laihduttajilta todella usein. Lihas painaa enemmän kuin rasvakudos. Siis vyötärö voi kaveta ja reidet tulla timmimpään kuntoon, mutta paino ei putoa. Varsinkin pyöräillessä reidet tuppaavat paisumaan, pillifarkut voi unohtaa. :-)
Tavisasioitani ovat esim. syön vähemmän aamulla. Ennen nappasin neljä ruispalan puolikasta, 3 desiä kaakaota. Tosin leipien päällä vain juustoa. Lounaalla söin kaiken mitä voin eli ähkyyn.
Nooh, pudotin leipien määrän puoleen ja syön lounaat kohtuudella. Ihan hyvin tällä elää. :)
"Öh, hedelmät eivät ole laihduttamisen kannalta juuri karkkia parempi vaihtoehto. Silkkaa sokeria."
Tuo on kyllä hölmöintä pitkään aikaan kuulemaani. Arvoisa kommentoija voisi ottaa faktoista selvää ja verrata toisiinsa vaikka hunajamelonia ja salmiakkia:
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11203
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=12
Toisessa on 6,6 grammaa sokeria sadassa grammassa. Toisessa 33 grammaa. Energiaa 133 kJ vs. 1080 kJ.
Toinen vertailupari: applesiini ja toffee.
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11045
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11
180 kJ vs. 1751 kJ. Sokeria 8,9 grammaa vs. 74,3 grammaa.
Hedelmät ovat terveellisiä ja hyvää syötävää, niin painonhallinan kannalta kuin muutenkin. Kalliita toki ovat nekin.
Jos syöt enemmän kuin kulutat, lihot. Jos syöt vähemmän kuin kulutat, laihdut. Jos syöt sen verran minkä kulutat, paino pysyy samana. Tämä on FAKTA.
Minä olen päässyt makeanhimosta säännöllisesti syömällä niin että verensokeri pysyy tasaisena. Vältän hiilihydraattipommeja. Ja herkutellessa päätän jo etukäteen mihin homma loppuu, koskaan ei mene koko suklaalevyä tms. Monesti se on niin että kun alkuun pääsee niin loppua ei näy, mutta onneksi tuo asia on minulla hallinnassa. Yksi suklaapala tms. ei tee kenestäkään läskiä, se on se jatkuva syöminen.
Makeanhimoon auttaa pidättäytyminen. En juurikaan unelmoi mistään herkuista. Olen päässyt niistä "yli". En napsi mitään "ylimääräistä" ja mielestäni ns. terveelliset naposteltavat ovat huijausta. Mitään naposteluja ei tarvita. Syödään ruoka-aikana ja that's it.
Liikkumalla VOI laihtua, koska liikkuessa tietenkin kuluu enemmän energiaa. Jos energiansaanti on sama ja kulutus lisääntyy, laihtuu. Aerobinen liikunta kuluttaa enemmän energiaa kuin kasvattaa lihaksia, joten tämä "lihas painaa enemmän kuin läski"-teoria (ettei paino putoaisi sen takia) ei päde loputtomiin. Lihas myös kuluttaa enemmän energiaa kuin läski, joten liikkuminen on kaikin tavoin hyödyllistä.
Kalorien laskeminen voi tuntua hullulta, mutta sillä saa mittasuhteita. Jos vesijumppa kuluttaa 200 kcal, paljonko sen eteen saa syödä, jos yhdessä keksissä on 60 kcal, mitä sen kuluttaakseen pitää tehdä... voi pistää miettimään että kannattaako niitä keksejä syödä niin montaa.
Ja vaikka jossain ruuassa on kuituja tai proteiineja, se ei tee siitä energiatonta.
Proteiinia ei tarvitse syödä oikeasti hulluja määriä. Sitä pitää syödä runsaasti suhteessa hiilihydraatteihin ja rasvoihin, mutta proteiinissa on saman verran energiaa kuin hiilihydraatissa ja "jää vyötärölle" aivan samalla tavalla. Kaiken lisäksi ihminen tarvitsee hiilihydraatteja polttoaineeksi - tämän takia jotkut ihmiset ovat hemmetin kärttyisiä dieeteillään...
Monissa proteiinipitoisissa ruoka-aineissa on myös huonoja puolia (nostaa kolesterolia, sisältää eläinrasvoja tms.). Tasapaino ja kultainen keskitie!
Anonyymin kommentit kuulostivat kovasti kiistellyn Atkinsin dieetin ohjeilta. Kaikki eivät todellakaan ole samaa mieltä sen terveellisyydestä.
Joka tapauksessa hedelmät ovat terveellisiä, eivätkä juuri lihota, toisin kuin kuivatut hedelmät, jotka ovat asia erikseen. Tyhjiä (ei ravintoaineita vaan lähinnä vain energiaa) sisältäviä hiilihydraatteja kannattaa kyllä välttää, mutta hedelmät eivät tähän ryhmään kuulu.
Yleensä suomalaiset saavat aivan tarpeeksi proteiinia tavallisesta arkiruuasta(hyvin aktiivisesti liikkuvilla valkuaisaineiden tarve kyllä jonkin verran kasvaa), joten mieletön proteiinin mättäminen ei kuulosta mielekkäältä. Varsinkin kun se hajoamistuotteena syntyy typpipitoisia kuona-aineita, jotka elimistö joutuu sitten erikseen poistamaan kehosta. Ylimääräiset proteiinit muuttuvat myös lopulta samaksi tuotteeksi kuin hiilihydraatit eli glukoosiksi ja näin ollen lihottavat.
Ruokavalioasiat nostavat näköjään herkästi ihmisten tunteet pintaan! Se on minusta mielenkiintoista.
Ja pieni pyöreyshän on ihan ok! :)
pk_k said:
"Eihän tuo mikään ihme ole jos ruokavalioasiat nostavat tunteet pintaan, kun ne liippaavat niin läheltä ulkonäköasioita, jotka ovat lähes kaikilla aika arka alue."
Tarkoittanet kuitenkin tässä "kaikilla" naisia. Miehille ulkonäköasiat eivät nouse yhtä suureen rooliin kuin naisilla. Miehille ja naisille suunnattujen lehtien sisällölläkin lienee selityksensä.
Naistenlehdet pullistelevat ohjeita laihdutuksesta, painonhallinnasta, jumppaamisesta, ulkonäöstä, meikkaamisesta, vaatteista ja lopuksi herkullisia ruokaohjeita. Ensin syyllistetään kaloreilla ja lopuksi ohjataan herkkujen pariin. Kieroa.
Miehille suunnatuissa lehdissä (TM, tietokonelehdet, harrastuslehdet) puhutaan tarkasti rajatuista aiheista. Esimerkiksi MikroBittiä lukeneena muistan nähneeni maininnan jostain päätetyöskentelijän jumpasta, joka oli linkki verkkosivulle. Ei mitään puhetta ulkonäöstä, koska on tärkeämpää mitä saa aikaiseksi kuin se miten hyvältä näyttää tehdessään tätä asiaa.
Onko kukaan kuullut rakentajien, mekaanikkojen, ohjelmoijien, (auton)myyjien tai johtajien kauneuskilpailuista? Ostaessani sohvaa haluan tietää ostoksestani, en katsella myyjää kuola valuen.
Jos olen väärässä, niin oikaiskaa toki. ... ja eksyin vähän aiheesta. :)
Miehillekin on tarjolla elämäntapalehtiä (ei naisten harrastelehdissäkään juuri puhuta laihdutuksesta). Luulen että miestenkin ulkonäköpaineet alkavat olla aika kovia, pitäisi olla pitkä, pitäisi olla lihaksikas ja muuta sellaista.
Minä luulen että laihtumisen vastustukseni johtui siitä etten halunnut olla niin naisellinen kuin olisin laihempana ollut. Tukevampanakin minullaa on selvästi erottuva vyötärö ja isot rinnat ja muuta, pelkäsin että laihempana olisin ollut harhaanjohtajan muotoinen, en tunne itseäni erityisen seksuaaliseksi olennoksi. Seksikkyys ei kai niin muotoon liity vaan on osittain sisäistä, minun ruumiinkieleni on hyvin epäseksikästä.
Pienestä pyöreydestä en kyllä halua eroon ja tuskin pääsisinkään.
Kyllä mä pystyn kuvittelemaan viihdettä jossa on raksamiesten tai autonkorjaajien kauneuskilpailut... tai ainakin "luontodokumentin" missä ko ammattiryhmän edustajia esiintyy.
Mutta oikeastaan piti kommentoida tuosta päätevoimistelusta jne... joo, ei minulla ole mitään tuollaista vastaan, mutta jos sitä harrastan niin en kyllä tee sitä ulkonäöntakia vaan juuri koska paikat menee rikki jos vaan istuu päivät pitkät koneen ääressä.
Mutta eikö se ole kuitenkin niin, että harrastelehdet on suunnattu kaikille harrastajille sukupuolesta riippumatta, ja miestenlehdissä taas pääosassa ovat naiset, kuten naistenlehdissäkin, mutta hieman eri tavalla.
Lähetä kommentti