Olin saanut yön aikana yllättävän sähköpostin, ammattikouluaikojeni (tai toisen asteen ammatillisen koulutuksen, käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen) aikaiselta kämppikseltä.

En päässyt ylioppilaskirjoitusten jälkeen opiskelemaaan minnekään, jo se oli nöyryyttävää. Minä olen aina ollut se joka menestyi koulussa ja muutenkin ja yhtäkkiä en tiennytkään onko minusta mihinkään. Luulen että se on yksi syy seuraavan kevääni ahdistuksen. Minä olin pitänyt jo ammattikorkeakouluja jotenkin rahvaanomaisina, medianomi kuulosti hölmöltä (ja edelleen kuulosstaa, nyt olen vain tottunut siihen). Minä halusin taiteen maisteriksi, mutta epäonnistuin Rovaniemellä pääsykokeissa enkä uskaltanut hakea Taideteolliseen korkeakouluun. Ammattikoulun käyminen oli erittäin kasvattava kokemus.

Asuin koulun asuntolassa, koulu oli 12 kilometrin päässä lähimmästä kaupungista ja toisen asteen opiskelijan pienellä opintotuella kaupungissa asuminen ei houkutellut. Koulun asuntola oli ilmainen ja järkevä. Se sijaitsi seudulla jossa ei ollut oikeastaan mitään. Toisella puolella oli iso tie (minä pääsen aina niiden viereen asumaan, en tiedä miten osaisin nukkua ilman liikennettä) ja keinosiemennysasema, toisella pieni teollisuusalue. Vähän matkan päässä oli joku armeijan harjoitusalue, sieltä kuului välillä räjähdyksiä. Maaseutua siis. Ainoa palvelu oli kirjastoauto joka toinen viikko, kaupassa piti käydä kuuden kilometrin päässä kuntakeskuksella. En tiedä mitä oikeastaan tein siellä. Luin paljon ja kuuntelin radiota. Koulupäivät olivat pitkiä ja kun koulun vieressä asui ei minulla ollut oikein energiaa liikuntaankaan. Kävin kerran viikossa kaupassa, pyörällä tai bussilla. Pyöräily oli hauskaa Salpausselän maisemissa. Ensimmäisenä vuonna kävin Jyväskylässä joka viikonloppu, sitten joka toinen. Asuntolaan sai jäädä vain jos kirjoitti nimensä listaan, talonmies piti vahtia. Jos jäin asuntolaan kävin yleensä perjantaisin Lahdessa, kirjastossa ja ostamassa ruokaa. Muuten olin viikonlopun kotona, sieltä ei päässyt oikein poiskaan (lauantaisin viimeinen bussi asuntolalle lähti kahdelta iltapäivällä).
Tuo oli ensimmäinen kerta kun asuin muualla kuin kotona ja se oli pehmeä lasku. Asuntola oli kalustettu, meillä oli astioita ja huonekaluja, käyttökelpoisia vaikka vähän ankeita. Joissain asunnoissa oli neljä kahdessa huoneessa, meitä oli vain kaksi.
Kämppikseni oli nuorempi peruskoulupohjainen, mutta ainakin yhtä itsenäinen kuin minä. Minua ei yhtään yllätä että hän pääsi ammattikoulupapereilla opiskelemaan yliopistoon alaa, jonne ei ole helppo päästä ja joka sopii hänelle hyvin. Emme olleet ehkä varsinaisia ystäviä mutta hyviä kavereita kumminkin, hän oli yksi harvoista mukavista ihmisistä luokallamme. Oli hauskaa kuulla hänen kuulumisiaan.

Tuo koulu teki minulla varmasti hyvää vaikka tappoikin luovuuteni aika täysin. Luokkamme oli ankea, seutu oli ankeaa (tai se oli hyvin kaunista mutta henkisesti ankeaa) ja suorastaan inhosin Lahtea. Mielipiteisiini vaikuttaa silloinen elämäntilanteeni, ei siellä varmaan niin kamalaa ollut. Yllätyin kuitenkin kun muutin Ouluun, ihmiset olivat ystävällisiä ja mukavia. Luokkamme ei varmastikaan edustanut lahtelaisia yleensä eivätkä kaikki edes ollet sieltä kotoisin. He olivat vain aika pikkukaupunkilaisen ahdasmielisiä, vaikka kuvittelevatkin asuvansa suurkaupungissa, melkein Helsingissä. Minua halveksuttiin "pohjoisuuteni" ja maalaisuuteni takia (vaikka minä olenkin kaupunkilainen neljännessä polvessa ja heidän vanhempansa maanviljelijöitä, missä ei tietenkään ole mitään vikaa). He kiinnittivät huomiota harvoihin murresanoihini, itse he eivät tietenkään mitään murretta puhuneet (edelleen eteläsuomalainen puhetapa aiheuttaa kauhua). Jos itse kutsuu linja-autoa linkuksi niin ei luulisi olevan mahdotonta ymmärtää kun toinen sanoo linkki. Ei se niin kauheaa ollut, taidan muistaa vain ne ikävät asiat.

Oli siellä paljon hyvääkin. Lahden kaupunginkirjasto oli parempi kuin Oulun, maisemat olivat kauniita (reitti Lahdesta Jyväskylään on juuri sellaista maisemaa, josta minä pidän, erityisesti Vääksyn tienoilla), vesi hyvää (harjuseudulla asumisesta on jotain hyötyäkin) ja talvet olivat kauniita. Ja keväisin joka paikka oli täynnä valkovuokkoja. Siihen verrattuna Oulu on litteää ja harmaata jaa kitukasvuista. Täällä minulla menee kuitenkin paljon paremmin.