Toinen Ikkunaiineksen innoittama lista. Työhistoriani on sen verran olematon että listaan kaiken mitä muistan.
1. Vuohenputkien tuhoaja. Kesämökillä, 50 penniä sangolta. Vuohenputket voittivat taistelun.
2. Tukiopettaja. Ystävälle matikkaa suklaapalkalla ala-asteella.
3. Torimyyjä. Ystävän isä teki lasiesineitä, me yritimme myydä niitä. Emme tainneet saada edes katettua myyntipaikan vuokraa.
4. Kirjeiden skannaaja. Isoenojen sota-aikaisia kirjeitä, markan kappaleelta. Molemmat kaatuivat, toinen päivää ennen sodan päättymistä.
5. Au-pairin tapainen. Kolme viikkoa sedän ja tädin luona Englannissa tehden kevyitä kotitöitä. Silloin viimeistään hautasin täysin epärealistisen ajatukseni au-pair-vuodesta.
6. Gradujen skannaaja. Tähän mennessä ainoa kesätyöni ja ainoa työ, jossa minulla on ollut jonkinlainen sopimus. Kuukausi gradujen syöttämistä skannaajaan, olin siinä yllättävän hyvä. Loppukuusta gradut loppuivat kesken. Kesätyörahoilla ostin kameran ja keittokirjan, vuosi oli 1998.
7. Näyttelyvahti. Työmarkkinatuki ei kai ole varsinaissta työkokemusta mutta en osannut käyttää välivuottani sen hyödyllisemminkään. Tein myös kaikkea muuta mahdollista taidemuseolla, kuten tein inventaariota vanhoista diasarjoista. Näyttelyjen vahtiminen arkipäivisin puolen päivän jälkeen oli hyvin rauhallista, oli aikaa lukea.
8. Työmarkkinatukiharjoittelu jatkui keväälläkin, kuvataidekoululla, jota olin itsekin käynyt. Silppusin varastossa kulttuurilautakunnan vanhoja papereja ja pesin vesivärejä ja olin mallina ja järjestelin kaappeja. Oikeastaan hauskaa työtä mutta minulle jäi aivan liian paljon aikaa kaiken ankean ajattelemiseen. Kävin kuitenkin töissä vaikka suurimman osan ajasta teki mieli vain itkeä.
9. Freelance-graafikko. Asiakkaat vain ilmestyvät jostain, tärkeimpänä isäni firma. Hyvin työnäytteitä ja auttaa välttämään oikeita töitä. Jatkuu edelleen. Ensimmäinen työ oli oikeastaan vuonna 1999 lukiolleni mutta varsinaisesti se alkoi 2002.
10. Messuesittelijä. Turun kirjamessuilla noin kolmena vuotena, viime syksy jäi väliin sukujuhlien takia. Sosiaalisuudesta huolimatta, tai ehkä sen takia, todella hauskaa. Palkan käytän messuilla.
Olen jotenkin välttynyt niiltä ikäviltä luonnetta kasvattavilta töiltä, en vain ole ikinä tarvinnut rahaa niin paljon. Kesät olen elänyt jotenkuten, mutta vain yhtenä kesänä ottanut lainaa. Kesätyöt ovat ahdistaneet minua joka vuosi, kyvyttömyyteni löytää niitä. Onneksi tänä vuonna teen silloin koulutöitä. Olen kuullut ikäviä kommentteja siitä etten ole töissä koulun ohella, lähinnä opiskelijoilta, jotka niin tekevät. Minä vain pärjään ihan hyvin opintotuella ja satunnaisilla palkoilla ja pidän runsaasta vapaa-ajastani. Tunnen kyllä huonoa omaatuntoa laiskuudestani.
Illalliseni on tänään lettuja, puolustaakseni meidän itämurteelaisten oikeutta kutsua niitä oikealla nimellään (tähän laittaisin hymiön jos en olisi niistä vieroittautunut blogissa). Makaronilaatikosta (joka onnistui suhteellisen hyvin) jäi juuri sopivasti aineksia jäljelle.
Tekstit
5 kommenttia:
Sinun työhistoriasi on kuitenkin vaikuttavampi kuin minun. Minulla ei ole kuin yksi työmarkkinatuki-työ (kouluavustajana/hätävarasijaisena lukion jälkeen) ja muutama kunnan ja sittemmin kaupungin nuorten kesätyöpaikka (lähinnä "luonnetta kasvattavia" töitä). En tunne itseäni laiskaksi kun en opiskelujeni ohessa ole käynyt töissä (en varmaankaan jaksaisi sitä, kun opiskelu yksinäänkin on välillä tökkinyt), mutta se voisi olla viisasta. Tulevat työnantajat eivät varmaan katso erityisen hyvällä minimaalista työkokemusta.
Scilla, jotkut varmaan venyttävät opintojaan, ts. opiskelevat vähemmän, vain muutamia kursseja vuodessa. Mutta itse en näe sitäkään hirmuisen hienona vaihtoehtona. Mieluiten valmistuisin ajallaan ja alkaisin sitten etsimään sitä koulutusta vastaavaa työtä.
Kuulostaa tutulta. Ainoa ns. oikea työpaikkani on ollut vuonna 2000 vaasan leipomossa pakkaamo/lähettämössä viikonloppuyötyössä. Muut pestini ovat olleet työmarkkituellisia harjoitteluja, mm.museossa ja kouluavustajana. Minusta ne kyllä ovat oikeaa työkokemusta. Hitsi, eikö sniitä juuir työkokemuksen saamisksi tehdä. Harmi vaan että työnantajat eivä ttunnu noteeraavaan työmarkkinatuella harjoittelua kunnon työkokemukseksi. Pistää miettimään. Itse en yleensä työhakemuksiin enää täsmennä että olin töissä työmarkkinatuella, eihän se mistä palkkani tulee vaikuta siihen mitä teen ja kuinka paljon saan kokemusta. Minusta tämä ei ole edes valehtelua tai mitään. Töitä minä tein työmarkkinatukeni eteen.
Varsinaisissa kesätöissä en ole tainnut olla koskaan. Nolottaahan tuo. Lisäksi tuntuu siltä ettei kukaan varmasti minua mihinkään palkaakaan enää, kun en ole tähänkään mennessä mitään kesätöitä saanut. Toinen nolostuksen aihe ovat tietty lukuisat välivuoteni lukion ja yliopiston bälillä. minusta ne olivat antoisia ja kasvattavia, en sitten tiedä mitä mahdolliset työnantajat moisista ajattelevat.
Mutta miksi pitäisi ollakaan töissä opiskelujen ohessa jos pärjää muutenkin.
Itseäni huolettaa se, etten ole koskaan ollut kokopäivätöissä, olen tehnyt vain jotain tuntitöitä. En varmaan koskaan töitä saakaan.
Se minuakin huolestuttaa, ettei minulla ole juuri kokemuksia kokopäivätyöstä ja työyhteisöistä. Lopun työharjoittelunkin aion hoitaa freelance-hommilla.
Toisaalta minulle on väitetty että tällä alalla on väliä vain työnäytteillä. niitä minulla kyllä on, viime vuonnakin tuli noin kahdeksan kirjankantta.
Niillä ei kyllä ole välttämättä merkitystä jos hakee vaikka mainostoimistoon.
Lähetä kommentti