Tänään olen kömpelö ja ärtynyt. Kaikki tavarat kaatuvat, tippuvat, eivät toimi tai muuten yrittävät ärsyttää minua.
Kaiken huippuna onnistuin iskemään otsani mustekynään (se oli purkissa ikkunalaudalla, minä kumarruin laittamaan pyykkiä kuivumaan patterille). Nyt siinä on pieni reikä ja pesemisestä huolimatta häivähdys mustetta.
Onneksi minulla on otsatukka, jos onnistuin tatuoimaan itseni.
Tekstit
6 kommenttia:
no et ole ainoa jolla päivä ei ole alkanut ruusuisesti. huomasin, että hammasta särkee, kaadoin kahvit rinnuksille ja raapaisin pottuvarpaan kynnellä toiseen jalkaan haavan! voi herranen aika ja pitäisi vielä tänään lähteä harrastamaan lajia, jota en ole koskaan ennen kokeillut
Ehkä tässä päivässä on jotain vikaa.
Minun pitäisi kohta lähteä vesijumppaamaan, siinä on paljon mahdollisuuksia pieleenmenoon (unohtaa laittaa uimapuvun päälle, vaikka).
Lisäksi pitäisi tehdä ruokaa jota en ole ikinä tehnyt.
Onneksi tuon kokkaamisen kanssa menee useimmiten (ainakin minulla) niin, että ensimmäisen kerran kun kokkaa jotain uutta ruokalajia kaikki onnistuu suorastaan taianomaisen hyvin, aloittelijan tuurilla tai jotain. Mutta odotapas vaan kun yrittää tästä rohkaistuneena kokata sitä samaa ruokaa joskus toisenkin kerran...
Minä onnistun yleensä pilaamaan kaikki sellaiset ruokalajit, joita äitini pitää naurettavan helppoina. Tämänpäiväinen makaronilaatikko on sellainen.
En edes muista kuinka monta kertaa olen yrittänyt tehdä kiisseliä.
Ns. helpot ruokalajit ovatkin vaikeimpia. Minulle sellainen laji on aina ollut jauhelihakastike. Koskaan siitä ei tule sellaista kuin pitäisi, eli sellaista johon on kotoa tottunut. Kai se on niin että kun tekee jotain eksoottista ruokaa kukaan ei oikeastaan tiedä miltä sen kuuluisi näyttää tai maistua, joten onnistua voi monella eri tavalla/lopputuloksella (ekan kerran, toisella kerralla pitäisi tietty onnistua tekemään täsmälleen samanlaista). Jauhelihakastike tai makaronilaatikko taas ovat niin tuttuja ja tietynlaisiksi miellettyjä ruokalajeja että mikä tahansa lopputulos joka on vähääkään erilainen kuin se perinteinen versio on ns. epäonnistunut. Eli se on se toisto, kopion tekeminen jostain muusta, joka on vaikeaa, eikä se että onnistuisi vaan säveltämään hyvää ruokaa. Näin luulen.
Varsinkin sellaaiset ruokalajit joita äideillä (ja isilläkin) on ollut tapaana valmistaa ovat vaarallisia. Heillä on ollut vuosikymmeniä aikaa harjoitella, minun pitäisi onnistua ensimmäisellä kerralla.
En ole varma onnistuinko jo pilaamaan ruuan, se saattoi olla liian kuumassa uunissa ja laitoin jauhelihan kaveriksi porkkanaa, se oli vähän liian aneemisen näköistä.
Meillä jauhelihakastikkeen mestari oli siskoni, joka on varmasti muutenkin parempi ruuanlaittaja kuin minä. Ruoka ei niin kiinnosta minua, ainakaan tällä budjetilla. Leivonta on hauskempaa.
Lähetä kommentti