Tänään varustauduin hyvin pakkaseen. Minulla oli kahdet pitkikset, t-paita, villasilkkinen aluspaita, villatakki, samettihousut, villakangastakki, jättisuuri pipo ja isoäidiltä peritty hartiahuivi (josta on tulla yllättäen huippumuodikas). Jos posket olisi vielä saanut peitettyä olisin selvinnyt hyvin. Nyt kävelyssä kouluun (1,5 kilometriä) oli jo liikaa. Koulussa piirsin pari tuntia inhaa tätiä joka heiluttaa kättään (animaatioon välikuvia), se tuntui oudolta pitkän tauon jälkeen. Meillä on nyt hieno studio, saimme oman huoneen projektia varten ja työntekijät lisääntyvät. On hauskaa välillä tehdä projektia jossa asiat sujuvat, tai josta en itse ole vastuussa.

Koulun jälkeen lähdin keskustaan bussilla tapaamaan Tolkienista kiinnostuneita nettituttujani. Meitä ei ollut montaa ja istuimme vähän aikaa Oulun parhaassa kahvilassa. Jos olisin oikeasti dieetillä niin olisin saattanut ahdistua laskiaispullasta ja kermavaahtoisesta kaakaosta. Onneksi en ole. Huomasin etten pidä mantelimassasta laskiaispullassa. Sain myös muistutuksen siitä että oikeasti vasemmistolaiset ateistit ovat vähemmistössä ja suurimmalla osalla on vanhemmat, joilla ei ole kommunistista menneisyyttä ja heille saattaa olla mahdollista äänestää puolueesta riippumatta. Minulle tulee vähän huono omatunto sdp:nkin äänestämisestä. Paikalla oli ihminen joka suorastaan ihannoi Niinistöä, oli tavannutkin. Mukava tyttö.

Miittimme ei kestänyt kauan, ilmeisesti arkkitehtiopiskelijoiden pitää käyttää perjantai-illatkin koulutöihin. Hauskaa oli.

Tunsin itseni laiskaksi mutta menin kotiinkin bussilla. Naaman jäätyminen ei tunnu tarpeeksi hyvältä syyltä välttää kävelyä mutta minulle se riittää. Olin ylpeä siitä että tunnistin Heikkilänkankaalle menevän bussin omakseni, enkä mennyt vanhingossa vaikka Kaukovainiolle tai Lintulaan, olisin joutunut kävelemään aika paljon. Tai ainakin kilometrin tai kaksi, silloin olisin yhtä hyvin voinut kävellä koko matkan.
Tarja Halonen loisti hyväntahtoisena bussipysäkillä.

Kun kävelin kotiin pysäkiltä olin iloinen siitä etten joutunut kävelemään koko matkaa. Siinäkin oli ihan tarpeeksi.


Ostin Stockmannilta ihanaa sokeritonta omenatäysmehua. Se on melkein yhtä hyvää kuin se jota meillä tehtiin kotona, silloin kun olin lapsi ja meillä oli kesämökki omenapuineen ja mehulinko. Paras mehupuu oli puoliksi kuollut. Saimme kiipeillä niillä kuolleilla oksilla, eläviin ei saanut koskea. Nimeltään se oli Antonovka.