Tässä talossa, jossain alapuolellani asuu mies, joka iltaisin kiroilee kovaan ääneen. Yleensä riittää "Ei vittu!", viikonlopulla hän lisää siihen perkeleen.
Joskus olen melkein kateellinen joillekin, kun minulla ei ole vieläkään ollut asuntoa, jossa kuulisin naapureiden möykkäystä. Kaikki ovat olleet hyvin eristettyjä kämppiä. Tässäkään, vanhassa, jossain vaiheessa remonttiin menevässä mörskässä ei kuulu yleensä kuin jos joku kävelee rapussa. Yhden kerran jossain yläpuolellani oli bileet, ja erotin vaimean ei jumalautan jossain välissä.
Ehkä kuitenkin parempi näin. Eräs tuttava(pariskunta) kertoi asuneensa joskus Tuirassa, ja he olivat saaneet iltaisin kuulla, kun jossain naapurissa isäntä heitteli emäntää patteriin, ja arvatenkin he saivat kuunnella "saatanan huora"-juttuja ja lasten itkua. Sellaista en ehkä minäkään kaipaisi.
Täällä on yleensä hyvin hiljaista, oikeastaan yllättävän hiljaista opiskelija-asuntolaksi. Muutenkin minulla on ollut hyvä tuuri, aiemmin oli vain yksi poika joka huusi kaikki asiansa ja vaikuttii pelottavalta ja tyttö joka kuunteli yhtä iskelmäkappaletta täysillä, hyppi ja lauloi mukana. Ja monta vuotta sitten kun asuin koulun asuntolassa yksi naapuri taisi vähän hermostua valmistumisesta. Hänellä oli tapana hakata päätään, tai jotain muuta, seinään. Kämppistenkään (joita on ollut yhteensä noin yhdeksäntoista, jos hollantilaisetkin lasketaan mukaan) kanssa ei juuri ole ollut ongelmia. Tosin viimeinen kämppis ennen yksiöön muuttoa poltti sisällä ja sai raivokohtauksen kun huomautin siitä. Muutenkin hän käyttäytyi kuin 15-vuotias ja välillä piti varoa kenelle avaa oven, hän joutui tekemisiin vähän vaarallisen miehen kanssa.
Tekstit
2 kommenttia:
Joskus olen melkein kateellinen joillekin, kun minulla ei ole vieläkään ollut asuntoa, jossa kuulisin naapureiden möykkäystä. Kaikki ovat olleet hyvin eristettyjä kämppiä. Tässäkään, vanhassa, jossain vaiheessa remonttiin menevässä mörskässä ei kuulu yleensä kuin jos joku kävelee rapussa. Yhden kerran jossain yläpuolellani oli bileet, ja erotin vaimean ei jumalautan jossain välissä.
Ehkä kuitenkin parempi näin. Eräs tuttava(pariskunta) kertoi asuneensa joskus Tuirassa, ja he olivat saaneet iltaisin kuulla, kun jossain naapurissa isäntä heitteli emäntää patteriin, ja arvatenkin he saivat kuunnella "saatanan huora"-juttuja ja lasten itkua. Sellaista en ehkä minäkään kaipaisi.
Täällä on yleensä hyvin hiljaista, oikeastaan yllättävän hiljaista opiskelija-asuntolaksi. Muutenkin minulla on ollut hyvä tuuri, aiemmin oli vain yksi poika joka huusi kaikki asiansa ja vaikuttii pelottavalta ja tyttö joka kuunteli yhtä iskelmäkappaletta täysillä, hyppi ja lauloi mukana. Ja monta vuotta sitten kun asuin koulun asuntolassa yksi naapuri taisi vähän hermostua valmistumisesta. Hänellä oli tapana hakata päätään, tai jotain muuta, seinään.
Kämppistenkään (joita on ollut yhteensä noin yhdeksäntoista, jos hollantilaisetkin lasketaan mukaan) kanssa ei juuri ole ollut ongelmia. Tosin viimeinen kämppis ennen yksiöön muuttoa poltti sisällä ja sai raivokohtauksen kun huomautin siitä. Muutenkin hän käyttäytyi kuin 15-vuotias ja välillä piti varoa kenelle avaa oven, hän joutui tekemisiin vähän vaarallisen miehen kanssa.
Lähetä kommentti