25.1.2006

Turhamaisuutta


Pitkissä hiuksissa on omat ongelmansa. Ei niitä kyllä ole paljon, ainakaan verrattuna niihin ongelmiin joita minulla olisi lyhythiuksisena. Eniten ärsyttää se että yksikin irronnut hius näyttää siltä kuin minulla olisi karavanlähtöaika ja niitä on joka paikassa. Erityisen ärsyttävää on kun hius on tarttunut kiinni vaatteisiin tai ihoon ja tunnen sen mutta sitä ei näy.
Muuten pitkät hiukset ovat helppohoitoiset, tai aianakaan minä en omilleni tee mitään erikoista.

Minulla on aina ollut sama kampaus.Lapsuuden polkkatukka muuttui pidemäksi, mutta sille ei tapahtunut mitään sen kummempaa. Edes otsatukasta en hankkiutunut eroon. Aikoinaan en uskaltanut, jo hiusten kasvattaminen oli kapinaa, nyt se tuntuu liian vaivalloiselta ja minusta tuntuu että saattaa jopa sopia minulle.
Kaveripiirini kokeili vaikka minkälaisia hhiuksia teineinä, irokeesiä, kaljua pienellä hiustupsulla, vaikka minkä värisiä. Minä olin keskittynyt hiusten kasvattamiseen, tosin värjäsin hiuksia punaisiksi ja muutaman kerran vihreiksi ja sinisiksi. Sitä olisin harrastanut ehkä enemmänkin, elleivät hiukseni olisivat sen verran tummat etteivät värit oikein näkyneet.
Nykyään pidän hiusteni väristä. Kun lopetin värjäämisen yllätyin siitä.

Minusta hiukset ovat pitkät vasta lähellä vyötäröä ja tuntuu oudolta lukea ohjeista pitkille hiuksille, joihin vaaditaan olkapäille ulottuvat hiukset. Omien hiuksien nimittäminen erikoispitkiksi tuntuu omahyväiseltä.

Siitä asti kun olen ollut lapsi sukulaistädit ovat kehuneet hiuksiani, muuta palautetta en ole ulkonäöstäni juuri saanut. Ei mikään ihme että piilouduin hiusteni taakse, ne aikakin saivat hyväksynnän.
Toisaalta ei heillä ollut tapana juuri kommentoida toisten ulkonäköä.
Minulta ei ole ikinä udeltu poikaystävistä. Ehkä he tietävät.


Siskoni on aivan erilainen, hoikempi, erimuotoinen, nykyään ilmeisesti lyhythiuksinen. Hän on ollut aina meistä se sairaalloisempi, on ollut vaikeaa kun ne vaivat joista hän on kärsinyt ovat viime aikoina tulleet minullekin. Onneksi heinänuhani ja laktoosi-intoleranssini ovat lievempiä. Uusin tulokas on kutiava ihottuma käsissä. Syyllisestä on pari epäilyä, mutta voi olla että kova pakkanen laukaisi sen. Uimahalli ei ainakaan tee hyvää.

Tämän päivän e-pilleri tippui lattialle ja katosi jäljettömiin. Onneksi ei ole ehkäisytarvetta.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi luoja, miten ihanat ja paksut hiukset! Ja ihanko luonnonkiharat? Kyllä tuollaisia kelpaa kasvattaakin. Annoit minulle lisämotivaatiota leikata oman hiirenhäntäni, pitkät hiukset näyttää hyvältä vain, jos ne on paksut ja hyväkuntoiset...

Onneksi lyhyet on helppohoitoisemmat. Eli puolensa kaikessa :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Oikeasti hiukset eivät ole niin kiharat kuin tuossa näyttävät, tuollaisen tuloksen saa menemällä nukkumaan märillä hiuksilla ja jättämällä harjaamatta, oikeat kiharat ovat loivemmat. Mutta kuitenkin kiharat, toivoin niitä kovasti lapsena ja nyt minulla on sellaiset.
Oikeasti latvat alkavat olla aika huonokuntoiset, pitäisi taas leikata (siis pyytää äitiä tai kaveria joka mainosti hyviä saksiaan). Minusta ne tuntuvat myös aika ohuilta, mutta aika monilla on kyllä ohuemmat hiukset. Haluaisin vain ranteen paksuisen letin :)

Minä en muuten oikeasti pidä hiuksiani vaikeina hoitaa, tosin en juuri mitään niille teekään. Kuivuminen kestää kyllä kauan enkä halua käyttää kuivaajia, en yleensä edes harjaa niitä märkinä. Kuivuttuaan se on paljon helpompaa. Minulla kyllä saattaa olla kummallinen kuva lyhyen tukan hoidosta, kuvittelen että sitä saa olla koko ajan leikkaamassa ja muotoilemassa. Omat hiukseni ovat sen verran kiharat että niiden hallinta saattaisi olla vaikeaa.

sea kirjoitti...

Lyhyet on nopeampi laittaa (riippuu tietysti mallista), kuivuvat hetkessä eikä tarvise paljoa harjata. Pitkät taas voi vetäistä vain ponnarille, mutta niiden kuivuminen kestää kauan.

Itse koen pitkät ehkä hieman vaativimmiksi, koska hiukseni on niin paksut ettei niitä voi jättää vapaaksi (tulee kuuma ellei ole -20 pakkasta). Silti hiukseni nähtävästi on jälleen kasvuvaiheessa. Katkaisisin jos olisi varaa kampaajaan. :)

E-pilleripaketissa saisi olla yksi varapilleri! Minäkin olen monesti hukannut pillerin jonnekin uunin taakse (kun lääkkeet on keittiössä). Kaiva sitä nyt sitten sieltä, yök.

Mikko Moilanen kirjoitti...

Sinäkö näkymätön tyttö!? Tuollaiset hiukset ja millaiset ryntäät.. sekä muut muodot.. Heh, nyt ei mene läpi. Sinun blogi pitäisi nimetä uudelleen. "Muka näkymätön tyttö".

Anonyymi kirjoitti...

kadotin tänä aamuna pillerini lavuaariin. eli mistään en nyt uutta saa. aloin googlettaa tietoa, että miten nyt pitäisi toimia ja löysin tämän blogitekstisi sieltä :DD

ehkäisytarvetta ei ole mullakaan, mutta osaisitko neuvoa miten nyt pitäisi toimia? antaa olla vain ja ottaa huomenna normaalisti? vai ottaa laatan vika tabletti?

sori, tiiän ettei oo mikään lääkäripalsta, mutta apua kaipaisin edes jostain! :D

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Onko sinulla pillerien pakkausta tallessa? Niissä on yleensä ohjeet siitä mitä pitää tehdä ja se saattaa vaihdella merkeittäin mutta se tähtää yleensä siihen ettei ehkäisyteho heikkene. Jos sitä tarvetta ei ole niin kuvittelisin ettei yhden päivän väliin jäännillä ole väliä mutta en kyllä ole mikään asiantuntija :)

Anonyymi kirjoitti...

joo onhan se pakkaus tallessa, mutta siellä höpötetään vain siitä kuinka toimia jos on _unohtanut_ ottaa pillerin.

pitäisi siis napata se heti kun muistaa... mutta mitä se mua auttaa, kun pilleriä ei ole enää olemassa!

noojoo, tuskin se päivä mitään vaikuttaa... kiitos kuitenkin vastauksestasi! =)

Blog Widget by LinkWithin