8.2.2006

Ala-asteella en lintsannut kertaakaan, enkä yläasteella. Tietenkään. Ystäväni kyllä lintsasivat ja minun vastuulleni jäi selittää opettajille. Tai ystäväni lintasi.
Lukiossa lintsasin kerran tai kaksi. Muutaman kerran olisi saanut olla poissa mutta pelkäsin aina sairastuvani loppukurssista ja reputtavani. Ammattikoulussa valvonta oli vielä tarkempaa, hyvä että uskalsi olla sairaanakaan.

Ammattikorkeakoulussa opin viimein lintsaamaan. Edelleenkin se on vaikeaa, en voisi kuvitellakaan herääväni aamulla liian myöhään tai liian väsyneenä ja päättäväni jättää koulun väliin. Lintsaan silloin kun olisi parempaakin tekemistä (muita koulujuttuja / omaa tekemistä), kun kurssista ei tunnu olevan hyötyä, se lisää vain ahdistusta (opinnäytetyön kirjallisen osion seminaarit, minulla ei edes ole vielä aihetta). Eilen lähdin kotiin luentojen kahvitauolla. Voi olla etten muutenkaan käy niillä, siellä ei ole läsnäolopakkoa (tentistä tietysti selviäisi paremmin jos olisi käynyt tunneillakin). Koko kurssi ärsyttää, vaikka onkin ajankohtainen: sananvapaudesta, journalistin vastuusta, siitä miten rikosuutisissa julkaistaan tekijä nimi. Hyödyllinen kurssi, jos en sattuisi opiskelemaan aivan jotain muuta kuin journalismia.
Kouluni on aika uusi ja opetussuunnitelma on vasta nyt kunnossa. Minä noudatan vanhaa suunnitelmaa ja olen ainoa kuvallinen viestijä journalistisen lainsäädännön kurssilla. Muut kävivät sen viime vuonna, silloin kun minä matkustin pitkin poikin Hollantia ja maalasin alastonmallia ja puita.


Minulla on melkein kuumetta. Se on paljon minulle, ruumiinlämpöni saattaa helposti olla alle 36°.

4 kommenttia:

Lord Boredom kirjoitti...

Minäkään en ole koskaan ollut kova lintsaamaan. Ala-asteella kyllä lintsasin pari kertaa koko päivän. Ensimmäinen kerta oli, kun meillä alkoi näkymään kaapeli-TV. Olin kolmannella luokalla silloin. Kerroin äidille oksentaani koulumatkalla ja palasin kotiin (tosiasiassa piilouduin lähimpään metsään ja odotin, että isä oli lähtenyt töihin, ja palasin sitten katsomaan sänkyyn TV:tä). Äiti ei uskonut minua :D En kyllä saanut sanktioitakaan sen kummemmin. Toinen kokopäivälintsaus oli joskus, kun muut olivat joko laskettelemassa tai leirikoulussa, ja minä jäin kaverin kanssa kotiin pelaamaan Doomia ja Alone in the Darkia. Kerran jätin puukäsityön tunnit väliin, kun piti lähteä polkemaan pyörällä kaverin kanssa yhden kauempana asuneen tuttavan luo tietokoneisiin liittyneissä asioissa.

Yläasteella en tainnut lintsata, paitsi yhdeksännen luokan viimeisen tunnin, joka sattui olemaan uskontoa. Seuraavana päivänä oli kevätjuhlat.

Lukiossa asenteeni alkoi olla se, etten edes halunnut lintsata, ja muistan kerran harmitelleeni, kun olin (sen yhden ainoan kerran) sairas - itseasiassa silloinkin menin kuumeisena psykologian toisen kurssin kokeeseen.

Armeijassa halusin lintsata. Kävin aina silloin tällöin aamuvastaanotolla pienimmistäkin syistä. Joskus olin kyllä oikeastikin kipeä, ja älysin hoidattaa hampaanikin siellä, mikä tarkoitti usein sitä, että jouduin jäämään kasarmille muiden lähtiessä ramppaamaan mäkisiin Kainuun metsiin.

Yliopistossa olen oppinut varsinaisesti lintsaamaan, mutta täällä ei voi oikein puhua lintsaamisesta, kun ei ole läsnäolopakkoa. Harvoin kuitenkaan olen luentoja jättänyt väliin. Tulee minulle edelleen juuri ja juuri havaittava huono omatunto (pahempaa on tunne siitä, että jään muista jälkeen, kun en ole kuuntelemassa ja kopioimassa kalvoja paperille).

Anonyymi kirjoitti...

Eipä sitä sairaana passaa liikkua, kun se saattaa vahingoittaa sydänlihasta. Lisäksi ei kipeänä ole edes hauska liikkua kun ei ole niin paljon voimia kuin yleensä.


Fanta

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Lukiossa taisin lintsata kerran kun meidän piti tehdä esitelmää ja muuta aikaa ei löytynyt kuin tunnin aikana. Toisen kerran lintsasin vanhojenpäivänä, lähdimme kidutusta pakoon.
Poissa olin kyllä aika paljon, en ole ikinä ollut minkäänlaisessa taudissa koulussa.

On oikeastaan aika huvittavaa että toisaalta kynnys kotiin jäämiseen on minulla aika alhainen, jos vain olen kipeä, toisaalta nyt tunnen itseni laiskaksi kun kuvittelen olevani sairas vain koska kurkkuni on kipeä (ja on vähän nuhaa, vähän yskää ja aivastuttaa). Jumppaan en kyllä mene tänään, siihen en ole tarpeeksi terve. Voi olla että lähden Jyväskylään jo huomenna, työt ovat sillä mallilla että voin pitää ylimääräisen päivän vapaata.
Se tekee iloiseksi, että olen saanut töitä tehtyä. Vielä yksi koulutehtävä tekemättä, pitää ottaa selvää verkkokauppapohjista.

Anada kirjoitti...

Minä lintsasin jonkin verran ala-asteella. Kotona olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa tekemistä. Ja jos vähänkin oli sairaantuntuinen olo, olisin jäänyt kotiin. En tykännyt kouluun menosta. Toisaalta nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi - töihin menen vaikka kuume jyskyttäisi päässä ja räkä valuisi.

Yläasteella ja lukiossa en sitten lintsannutkaan.

Blog Widget by LinkWithin