Sain tänään yllättävää positiivista palautetta, hiuksistani (ne ovat niin pitkät ja tuuheat ja kiiltävät näin vaaleiksi) ja blogistani. Tuntui hyvältä enkä edes sortunut vähättelemään itseäni, ainakaan paljoa.

Ihmisten katselukin on onnistunut, ainakin välillä. Tänään kaupassa trendikäs nuori mies katsoi minua. Syy voi tietenkin olla negatiivinenkin mutta ainakin minut huomattiin. Ei haitannut vaikkei kaupasta löytynyt oikeita banaaneja, selviän ilmankin.

Postissakin tuli hyviä uutisia. Sain vasta nyt aikaiseksi pyytää sukulaisiltani lupaa käyttää isotätini kirjeitä opinnäytetyössäni (tarkoitus on kyllä ollut tehdä se jo pitemmän aikaa). En tiedä mitä teen jos joku ei suostu tai ei vain lähetä sopimusta takaisin (sen mukana tuli tyhjä minulle osoitettu kirjekuori, jossa on postimerkki valmiiksi liimattuna), yritän olla ajattelematta sitä. Yksi sopimus on tullut takaisin, enää tarvitsee jännittää kuuden kohtaloa (ja muistaa ottaa isältäni allekirjoitus lomalla).
Valokuvat ovat helpompia, niiden tekijänoikeus on jo umpeutunut. Teksteillä se kestää 70 vuotta tekijän kuolemasta. Isotätini kuoli toissavuonna.

Vielä kun jaksan mennä vesijumppaan niin päivä on täydellinen.