Eilen oli melkein tylsä päivä.
Kuvittelin olevani sairas ja vältin liikuntaa, sen sijaan tein ikäviä rästiinjääneitä töitä (vähältä piti etten alkanut siivoamaan laatikoitakin). Ensi viikon tenttiin olisi kyllä voinut lukea, mutta ehkä tiedän tekijänoikeudesta sen verran ettei minun tarvitse lukea kauhean tehokkaasti.
Tylsistyminen on kamalaa. Se että voisi kyllä tehdä vaikka mitä, mutta mikään ei oikein innosta. Paitsi vohvelit, nyt pääsin aika täydelliseen lopputulokseen (kolmas kerta toden sanoo).
Tänään pitää mennä kouluun, aloittaa opinnäytteen editoiminen. Koulun jälkeen pitäisi käydä postissa, minun pitää lähettää paljon kirjeitä jotka painavat noin 50 grammaa, pelkään kuitenkin että ne ovat yli sen ja vaikka niissä on jo postimerkit en varmaan pystyisi rauhoittumaan jos laittaisin ne vain postilaatikkoon.
Minua ärsyttää tämä tauti. Se vain vihjailee tulostaan, nyt keuhkoissa tuntuu jotain ja on vähän outo olo. En ole tarpeeksi sairas sairastaakseni mutta en myöskkään niin terve että esim. vesijumppa tuntuisi hyvältä idealta. Pelkään että liikuntaharrastukseni kaatuu tähän kun muutenkin tulee parin viikon tauko. Mutta ehkä se ei kaada maailmaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
11 kommenttia:
Ennen posteissa oli postimerkkiautomaatit, joissa oli vaaka. Sillä pystyi helposti tarkistamaan vaikka jokaisen postinsa painon. Nyt pitää jonottaa tiskille, jossa virkailija sitten punnitsee postit ja jonossa takana olijat nurisevat, jolloin tulee huono omatunto, että antoi koko nipun punnittavaksi kerralla... Minä kannatan itsepalvelua ja haluan vaa'at takaisin posteihin!
Minulla on aivan samanlainen olo koko viikonlopun; Juuri sen verran sairas, että tiesi ettei kannata rehkiä, eikä oikein jaksanut, mutta toisaalta ei niin sairas, että olisi pitänyt varsinaisesti sairastaa.
Jos sinun tautisi on yhtään samanlainen kuin minun, niin se menee parissa päivässä ohi.
"Tylsistyminen on kamalaa. Se että voisi kyllä tehdä vaikka mitä, mutta mikään ei oikein innosta."
Ja arvaa, onko ikävää olla tylsistynyt tuolla tavalla viikko-, ja jopa kuukausikaupalla. En oikein edes tiedä, mikä siihen tehoaisi. Yleensä riittää, että alkaa kaikesta huolimatta tekemään jotain, mutta sepäs onkin usein helpommin sanottu, kuin tehty.
Hollannissa vohveleiden makuun päässeen vohveliresepti voisi olla mielenkiintoista luettavaa, samoin kuin muutkin mahdolliset vinkit, joiden avulla onnistuit täydellisesti. Minulla vohvelit tuntuvat aina jäävän yläpinnalta huonosti paistuneiksi kun taikina ei vissiin turpoa raudassa niin kuin pitäisi. Ellei sitten vika ole mahdollisimman halvan raudan.
Minulla on kotona keittiövaaka mutta en tietenkään luota siihen. Onneksi kirjastoreittini varrelta pitäisi löytyä posti, jos vähän kiertää pidempää reittiä. Siellä on myös pieni hassu kauppa, ei tarvitse vaivautua Citymarketiin.
Minä tajusin viime viikonloppuna miten kauheaa jatkuva tylsistyminen olisi. Toivon että se jää tulevaisuudessakin harvinaiseksi vieraaksi, samoin kuin univaikeudet, joita niitäkin olen viime aikoina päässyt kokemaan (hirviöt sentään ovat pysyneet piilossa).
Minun vohvelini eivät ole lähelläkään hollantilaisia (ne ovat aika tuhteja) eivätkä ehkä muiden mielestä täydellisiäkään mutta ainakin ne kohosivat hyvin. Ohje on amerikkalainen ja hyvin yksinkertainen. Leivinhauheen määrä on aika hurja, minä laitoin vähän vähemmän ja kohosivat komeasti, taikina on aika kuohkeaa http://www.recipezaar.com/133828
Minunkin vohvelirautani on kai aika halpa, äitini osti sen yllättäen joululahjaksi. Minä olin himoinnut vohvelirautaa vuosia mutta se tuntui aina sen verran turhalta etten ostanut. Tuskin sitä hirveästi tulen käyttämään mutta vohvelit ovat kyllä aika hyviä.
Iik. Haastan sinut meemiin. Ks. blogini meemi #2. ^_^ Olen muuten lisännyt blogisi linkkeihin, toivottavasti et pahastu.
En todellakaan pahastu linkittämisestä.
Täytyy miettiä meemiä, sinulla on mielenkiintoisen oloinen blogi.
Ai teelusikallinen on jo hurjan iso annos leivinjauhetta? Minä laitan aina sen verran ja siltikään ne eivät ei kohoa. Lieneekö vika tekijässä sitten.
Hetkonen, ei kun sehän onkin ruokalusikallinen! Kokeilen siis sen verran seuraavalla kerralla.
Se noissa ulkomaalaisissa ohjeissa on ongelmana että on helppo tulkita joku mittayksikkö väärin, koska ei odota teelusikan tilalla käytettävän ruokalusikkaa. Minä tein viimeksi puolikkaan annoksen ja taisin laittaa kolmisen teelusikallista, tai vähemmän.
Kolme teelusikallista (a 5 ml) on yksi ruokalusikallinen (a 15 ml).
Mutta tiesitkin varmaan. Pitänee käydä shoppaamassa vohvelirauta, kun alkoi yhtäkkiä kevytravinto (6 rkl öljyä? melkein desi...) kiinnostamaan :)
En tiennyt, nuo teelusikalliset taisivat kyllä olla aika vajaita, lähempänä puolikasta (ja en edes käyttänyt oikeaa teelusikkamittaa vaan tavallisia teelussikoitani). Kirjasta olisin sen kyllä nähnyt mutta en jaksanut tarkistaa.
Lähetä kommentti