Selviydyin juuri ja juuri pelottavasta koulutehtävästä, kantelusta Julkisen sanan neuvostolle koskien hyvän lehtimiestavan vastaista toimintaa tiedotusvälineissä (olen tainnut onnistua kehittämään mielenkiintoisen kapulakielisen tyylin, sen siitä saa kun käy samoilla kursseilla journalistiopiskelijoiden kanssa). Vähän kyllä nolottaa, lyhyellä varoitusajalla en löytynyt muuta kuin Lordin jäsenten nimien julkaisun, mikä ei vaikuttanut hyvän lehtimiestavan mukaiselta ottaen huomioon heidän julkisuudenkarttelunsa. Onneksi kantelua ei tarvitse oikeasti lähettää. Täytyy toivoa ettei kovin moni lue yritystäni (se löytyy kurssin omalta keskustelualueelta) ja toivottavasti opettaja hyväksyy sen (ei kuvallisia viestijöitä pitäisi arvostella yhtä ankarasti kuin journalisteja). Minun piti jopa ostaa ensimmäistä kertaa Iltalehti, joka oli valitettavasti hyvää lehtimiestapaa noudattava. Ilta-Sanomat oli parempi tarkoitukseeni, nyt ei tarvitse ostaa huomenna Seitsemää päivää (jää senkin lukemminen väliin).
Tänään pitäisi lukea vielä vähän tenttiin, pelkään etten pääse läpi.

Sain koulussa hyviä neuvoja ja ahdistuin lisää. Minusta tuntuu etten selviä opinnäytetyöstäni, ainakaan siitä ei tule todella hyvää (ja vähempään ei voi olla tyytyväinen, tietenkään). Saan kyllä jotain aikaan. Ärsyttävintä on se että periaatteessa työllä ei ole kiirettä ja voisin tehdä sitä vaikka kesällä. Sen täytyy kuitenkin osallistua johonkin palautetilaisuuteen. Kevään deadline on huhtikuun alussa, seuraava tilaisuus on ennen joulua, silloin minun pitäisi olla jo valmistunut. Ehkä huhtikuun alussa on jotain valmiina, olisin vain mielelläni pitänyt vähän taukoa ennen työn viimeistelyä. Taas kerran ihmettelen miksi ihmeessä valitsin sellaisen aiheen.

Oli tässä päivässä hyvääkin. Oli hauskaa nähdä kavereitani, vaikka jossain vaiheessa tänään olin varma että he vihaavat minua. Hekin olivat olleet pahassa flunssassa, vaihdoimme sairaskertomuksia. Muutenkin ihmisten ilmoilla oli hauskaa.
Ostin myös uuden skannnerin, olen haaveillut siitä pitkään. Vanha skannerini ei skannaa enää kunnolla, ainakaan piirustuksia. Kävelin ensin muutamaan kodinkoneliikkeeseen, jotka myyvät vain monitoimilaitteita, joille minulla ei ole käyttöä. Oikeaan tietokoneliikkeeseen oli matkaa melkein neljä kilometriä, mutta ilma oli ihana ja kävely tekee hyvää (varsinkin kun en uskalla vähään aikaan mennä vesijumppaan, luulotautisuuteni keskittyy tällä hetkellä sydänlihastulehdukseen). Palvelu oli liikkeessä yllättävän hyvää, tosin olin ostaa skannerin, joka ei toimi Macien kanssa. Toinen malli oli yhtä halpa (kun en skannaa dioja tai negoja en kai tarvitse huippulaitetta) ja vähän sievempi. Pitää kokeilla sitä kohta, ehkä saan skannattua opinnäytetyöni kuvat (minun pitää piirtää kaikki taustakuvat uudestaan) täällä eikä tarvitse raahata niitä koululle, jossa on yksi skanneri luokassa, joka on melkein aina käytössä. Vanha skanneri ei pitänyt pastellitöistä.
Päätin että olen vielä toipilas ja matkustin kotiin kahdella bussilla. Kaupungilla törmäsin sattumalta kaveriini, jolle olen ajatellut lahjoittaa vanhan skannerin, jos hän sen huolii (ilmeisesti huolii), sitä ei oikein kehtaa yrittää myydäkään.

Tällä hetkellä ei ahdistakaan, nyt on täysikuu tai melkein ja kevät on tulossa.