Tänään tein kevään kunniaksi jotain odottamatonta, varasin ajan kampaajalle. Siellä ei tosin tapahdu mitään kovin radikaalia, siihen minulla ei ole halua eikä varaa. En vain millään jaksa alkaa nyrhimään otsahiuksiani taas kynsisaksilla, haluan että se tehdään kerrankin terävillä saksilla.
En ole tainnut käydä kampaajalla kuuteen vuoteen.
Huomisesta tulee muutenkin kaupunkipäivä. Vanhat housuni ovat aika hajalla ja niin löysät että ne saa melkein pois jalasta avaamatta vetoketjua (ehkä vakosametti venyy?), taas pääsee kokemaan sen nautinnon.
Postissa minulle yritettiin myydä rairuohokorttia (ihan hyvä idea ja muistutti minua siitä että jotain voisin kasvattaa täälläkin), kummilapselle lähetettäväksi. Kai minä näytän kiltiltä kristityltä, joka lähettelee kummilapsilleen pääsiäiskortteja (onhan se kai asia siinä seurakuntalaiseksi kasvatuksessa).
Lapsena olin kateellinen ystävälleni, jolla oli kummi vaikka hän oli uskonnoton.
Tekstit
2 kommenttia:
On niitä jotka ymmärtävät sivilikummiuden päälle ja niitä jotka eivät. Olisin voinut alkaa veljeni pojalle sivili-kummista kun kirkkokummeista oli pulaa, mutta ei. Vain kirkkoon kuuluva kelpasi.
Fanta
Luulen että minun lapsuudessani sivilikummius oli aika harvinaista, äidilleni ainakaan ei tullut mieleen se mahdollisuus.
Alkaisin itse mielelläni sellaiseksi, mutta ehkä vain sellaiselle perheelle joka ei kuulu kirkkoon.
Lähetä kommentti