30.4.2006

Angsti jatkuu

Minulla on varastossa lista aiheista, joista olen halunnut kirjoittaa mutta ne tuntuvat tällä hetkellä liian vaativilta.

En muista milloin minulla on ollut henkisesti näin huono olo. Ei se tietenkään ole todella huono olo, mutta sen verran että todellakin toivon olevani huomenna matkustuskunnossa, pelkään sekoavani jos joudun viettämään vielä yhden päivän täällä yksin. En edes tiedä mitä ahdistus ja itkuisuus johtuu. Onko syynä yksi kuva joka lupasin maalata ystäväni projektiin, siihen ei pitäisi mennä kauan. Tai sitten se että joudun kävelemään rautatieasemalle ostamaan lippua (sen voisi ostaa netistäkin eikä lipun ostamisessa asemaltakaan ole mitään vaikeaa). Ehkä syynä on stressin loppuminen, muutamia pieniä koulutöitä lukuun ottamatta. Tai sitten se on tauti. Oletettavasti kyseessä on vain rotaviruksen aiheuttama mahatauti, sitä on täällä liikkeellä. Oloni ei ole edes huono, ensimmäisten päivien jälkeen kuvittelin olevani jo aivan terve, kunnes sitten illalla mahaa alkaa vääntää (pahoitteluni tästä aiheesta, minun on vain pakko purkaa ajatuksiani). Minulla ei ole ollut mahatautia lapsuuden jälkeen, tuntematon tauti pelottaa. En tiedä miten tauti käyttäytyy tai milloin olen terve. Eilen minua väsytti kauheasti ja poikkeuksellisesti nukuin päiväunet (ja niiden jälkeen olo oli tietysti kamala), onko tuollainen väsymys normaalia? Jos oloni jatkuu tällaisena (siis aika hyvänä mutta pelokkaana) niin uskallanko lähteä huomenna matkaan?
Luulosairaalla ei ole helppoa.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

oot ihan sekopää omien ongelmies kanssa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Valitettavasti en osaa sekopäistyä muiden ongelmien takia. Kiitos sinulle, pääsin kokemaan miltä tuntuu itkeä typerän anonyymikommentin takia. Siitäkin näkee ettei tänään ole ihan hyvä päivä, normalisti en välittäisi.

Lord Boredom kirjoitti...

Tässä nähdään sekä henkilökohtaisen suosion, että bloggauksen tunnetuksitulemisen seuraukset. Paska-aivot pääsevät helposti tunkeutumaan tähän ennen niin kivaan yhteisöön, ja huutelemaan puskista paikatakseen omaa ns. itsetuntoaan yrittäen saada muut tuntemaan olonsa huonoksi.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuo tuli tänään mieleen ja se että jos on avoin niin samalla ottaa riskin, se on aina omalla vastuulla. Yleensä sillä ei ole niin väliä, ilkeillä kommenteilla ei juuri väliä mutta tänään ja eilen oloni on ollut aika paljon herkempi kuin normaalisti ja tietysti ilkeät ihmiset iskevät juuri silloin. Mitä hauskuutta olisikaan toisen kiusaamisessa silloin kun hän on onnellinen ja vahva.

Tristis Pendula kirjoitti...

jos tuo olotila johtuu siitä, kun stressi purkautuu.. minulle tuli yo-kirjoitusten jälkeen keuhkoputkentulehdus. vai onko se sitten sitä, että tulevaisuus tuntuu hiukan epävarmalta, kun pitäisi löytää työtä ja muuttaa.

ja tuosta asuntotilanteesta, olen ainakin itse ymmärtänyt, että psoasilla saisi asua ainakin vuoden verran valmistumisen jälkeen. ja tammikuussa on kyllä jo huomattavasti paremmat mahdollisuudet löytää uusi asunto, etten sinuna ainakaan sitä huolestuisi. mutta anonyymeistä ei kannata välittää. jaksamisia sinne!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Stressin purkautumisen jälkeiset oireet ovat minullekin tuttuja, samoin epävarman tulevaisuuden aiheuttamat jo entuudestaan. Melko tarkkaan kuusi vuotta sitten, saatuani ennakkotehtävät valmiiksi romahdin, pari kuukautta ajattelin lähinnä kuolemaa ja itkin. Pelkäsin etten taaskaan pääsisi minnekään opiskelemaan ja kaikki ahdisti. Selvisin siitäkin.

Taidan ottaa yhteyttä PSOASiin ja kysyä valmistumisen jälkeisestä asumisesta, se on kai ainoa tapa päästä siihen liittyvästä ahdistuksesta eroon.

Ja kiitos :)

Veloena kirjoitti...

VOi sinua, toivottavasti selviät tänne saakka torstaiksi, niin voimme jutella. Odotan sitä kovastikovasti!

Kestä, kestä, tyttötyttö.

Halaus, ja vappuihanuutta! Darling olet! Muutu hallitusti äläkä ennen torstaita!!!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos :) Torstaihin selviäminen on tällä hetkellä suurin tavoitteeni, ja oletettavasti se ei ole vaikeaa, huomenna olo on jo varmaan parempi.

Jani kirjoitti...

Tervetuloa aiheidenvarastoijien sankkaan joukkoon. Minulla tosin syy niiden varastoonkertymiseen ei ole niinkään niiden vaativuus kuin se, että pelkään, että käy niin kuin yleensä käy, kun alan kirjoittamaan: suunnattoman hienoksi ja pitkäksi suunnittelemani teksti turahtaa ulos ihan nysänä ja mitäänsanomattomana. Parhaat ja mittavimmat tekstit syntyvät sitten ihan suunnittelematta, spontaanisti.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Niin siinä yleensä käy, varsinkin jos varastoi aihetta pitkään ja suunnittelee sen hienouksia, lopputulos ei ole yleensä yhtä hyvä kuin improvisoidusti kirjoittaessa. Minä olen ollut viime aikoina niin väsynyt etten kykene kirjoittamaan kuin arjestani, pohtimista vaativat aiheet jäävät sinne varastoon.

Blog Widget by LinkWithin