1.5.2006

Parempaa vappua

Nuorempana pidin vapusta.
Kun olin aivan pieni kävimme tuttavaperheen kanssa vappulounailla ja meille ostettiin vappuhuiskat ja ehkä ilmapallot. Ja meitä käytettiin tivolissa (järkytyin joskus kun tajusin että Suomen tivoli liittyi vain Jyväskylän vappuun). Myöhemmin saimme tivolirahaa, jonka saimme käyttää mihin halusimme, saimme mennä tivoliin ystäviemme kanssa. Järjestimme kavereillemme vappubileitä (joskus ala-asteen loppupuolella), olimme jonkun luona ja kaikki toivat simaa (meidän äitimme teki parasta). Eräs kaverini tuli aina sokerihumalaan, tai teeskenteli. Vappuun kuuluivat munkit mutta eivät tippaleivät (äitini teki myös ihania munkkeja). Kävimme porukalla tivolissa, eräänä vuonna tarkeni t-paidassa.

Yläasteellakin vappu oli oikeastaan hauska. Yötivoli kuului ainakin silloin jyväskyläläiseen vappuun ja siitä liikkui etukäteen vaikka mitä juoruja. Kävin ensimmäisen kerran siellä 13-vuotiaana, eräs luokkakaverini toivotti onnea matkaan ja toivoi että selviäisin hengissä. Sinä vuonna huhuttiin hoppareiden ja natsien joukkotappelusta (vai olivatko ne punkkareita), mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Yllättävää kyllä minä nautin yötivolista, musiikki oli kovalla ja nautin pyörityslaitteiden vauhdista, tunsin vähän aikaa olevani nuori ja elossa. Huonoja puoliakin oli. Ystäväni päättivät kokea ensikännin yötivolissa ja me selvät jouduimme paimentamaan heidät kotiin (he olisivat halunneet juosta kaikki eri suuntiin). Kotona olimme aina puolenyön jälkeen.
Lukiossa minulla oli vielä ystäviä ja jonakin vuonna teimmekin jotain.
Jyväskylästä muutettuani en ole vappua juuri viettänyt. En pidä opiskelijabileistä ja inhoan haalareita enkä yksin kehtaisi lähteä vaikka tekisikin mieli. Olen lähinnä syönyt tippaleipiä.
Tänä vuonna vapussa parasta on se että minulla on paljon parempi olo, psyykkisesti ja fyysisesti.

Juhlapäivinä kadehdin toisten ihmisten ystäviä. Minäkin haluaisin kaveriporukan joka juhlisi hyvän ruuan ja seuran kanssa, alkoholia voisi ottaa mutta se ei olisi itsetarkoitus. Minun ystävilläni on kaikilla omat elämänsä ja omat kaverinsa ja suunnitelmansa, minä en osaa ystävystyä niin että ihmiset haluaisivat tiiviiksi osaksi elämäänsä, tai sitten minä en kykene siihen itse.
Tänään kaikki on kuitenkin hyvin. Lähden isäni luo ja tulen takaisin ensi sunnuntaina. Täysin netittä en varmaan ole.

5 kommenttia:

Jani kirjoitti...

Olisi tarjennut tänäkin vappuna t-paidassa. Tai no, ainakin minä tarkenin, mutta kaikilla muilla näytti olevan pitkähihaiset tai jopa takit päällä. En voi käsittää, minulla valui hiki päästä siitä t-paidastani huolimattakin.

Varsinkaan niiden, jotka hilluu tummissa haalareissa, lämmönsäätelyä en voi käsittää. Kai ne viilentävät itseään nauttimalla runsaasti nesteitä.

Anada kirjoitti...

Meikäläinenkin piti pienempänä vapusta - lähinnä kai siksi, että kotona juotiin silloin simaa. Kun ikää kertyi, muut lähtivät rellestämään ja minä istuin kotona. Ja ne kaverit, joita minulla oli istuivat myöskin omissa kodeissaan.

Kadehdin tiiviitä ystäväpiirejä, jotka juhlivat aina yhdessä. Tänä vappuna kaverini tuttava kutsui minut sellaiseen illanviettoon. Kaikki muut juhlijat olivat tunteneet toisensa jo ala-asteelta asti. Ystävyys oli silti jatkunut näinkin pitkään. Ensi vapusta en sitten tiedäkään mitään - ehkä käy taas hyvä munkki?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Jani, Oulussakin ei olisi ihan selvinnyt t-paidalla, ainakaan minä. Ennen kestin kylmää paremmin, viimeaikoina minusta on tullut palelevainen.

Anada, sima on vieläkin vapussa parasta :) Itse en kyllä sitä viitsi tehdä, sen pitää olla äidin tekemää. Täytyy yrittää suostutella häntä tekemään toinen erä äitienpäiväksi. Tuollainen illanvietto ja kaveriporukka kuulostavat kyllä kadehdittavilta.

norsis kirjoitti...

Tiiviisiin kaveriporukoihin liittyy yleensä omat ongelmansa :/ Mutta mieluummin silti kaveriporukka ongelmineen, kuin kokonaan yksin.

Molemmista on kokemusta.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tiiviissä porukoissa on tosiaan omat ongelmansa. Olen katsonut sivusta esim. joitain larppiporukoita, ne ovat välillä aika saippuaoopperamaisia.
Ehkä haluaisin väljähkön mutta ystävällisen kaveriporukan, vähän kuin minun sukuni.

Blog Widget by LinkWithin