26.4.2006

Epämiellyttäviä asioita

Näkymätön tyttö on ensimmäisenä hakutuloksissa kun googletetaan "suomalaisia pornotähtiä". Niitä ei kyllä täältä löydy.
Jos haetaan "tytöllä" edeltä löytyy vain Kiimainen tyttö nuori nainen.
Kummallista.


Tänään on melkein terve olo (tai paljon terveempi kuin eilen, ainakin kuume on poissa), onneksi. En muista milloin olen viimeksi ollut mahataudissa, joskus lapsena ehkä, ei ole mikään mukava tauti. Eilen tunsin syyllisyyttä kaikista niistä koulutöistä jotka jäävät tällä viikolla tekemättä, nyt näyttää siltä että voin mennä huomenna kouluun, se auttaa paljon ja niissä koulutöissäkin on deadline joskus parin viikon päästä. Ehdin kyllä. Työt ovat ryhmätöitä ja suurin syyllisyys tuli kai ryhmieni pettämisestä.

Tänään pitää vielä levätä ja toipua kunnolla. Maha on vielä välillä kipeä, mutta en tiedä onko se nälkää, tautia vai alkavaa kuukautiskipua.

4 kommenttia:

Lord B. kirjoitti...

Eipä tuo vielä mitään! Googlaapa "hyppyritukka", niin löydät ensimmäisenä minut! (Huvittavaa kyllä, hakusanalla 'hyppyritukka' löytyy vieläpä se merkintä, jossa totean olevani ensimmäinen hakutulos hakusanalla 'hyppyritukka').

Minäkään en muista, koska minulla olisi viimeksi mahatauti ollut. Lapsena joskus, sen jälkeen mahavaivat ovat olleet itseaiheutettuja ja lievempiä.

Muistan sairastumisista sen, että ala-asteella, ja vielä yläasteellakin oli melkein lottovoitto olla kipeänä, kun sai jäädä kotiin katsomaan TV:tä ja pelaamaan tietokoneella. Koulun takia ei ainakaan tuntenut huonoa omatuntoa, peruskoulussa nyt pärjäsi joka tapauksessa muutenkin hyvin. Lukiossa kun sairastuin yhden kerran (tai sairastuin muutamankin kerran, mutta yleensä aina loma-aikoina), niin minua harmitti ja suututti: Vaikka sai jäädä kotiin katsomaan TV:tä ja pelaamaan tietokoneella, niin otti päähän se, että jää muista jotenkin jälkeen. Sama juttu nykyäänkin. Niin ne ajat muuttuvat. (Yhm, tulipa rönsyiltyä taas aiheeseen liittymättä).

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Rotavirus kiertää Oulua, tänä keväänä voi olla hyvä tilaisuus sairastua siihen :)

Minulla on samankaltaisia kokemuksia lapsuuden sairauksista. Sillin en yleensä edes ollut kamalan sairas, vähän kuumetta ja nuhaa ja kurkkukipua mutta niin terve kuitenkin että pystyin nauttimaan kotonaolosta. Nykyään sairastun yleensä niin pahasti että nautinto on kaukana ja aina olisi kaikenlaista muuta mitä pitäisi tehdä.
Minusta tuntuu etten lukiossakaan tuntenut syyllisyyttä sairastamisesta, ainakaan en jäänyt jälkeen muista. En kyllä muista miten paljon olin sairaana. Joiltakin liikuntatunneilta kun jouduin paikkaamaan niitä, vielä ärsyttää että korvasin kaikki tunnit vaikka tietysti sieltä olisi saanut olla poissa muutaman tunnin (olin poissa ehkä neljä opetuskertaa). Ja kaikesta korvaamisesta huolimatta sain numeroksi seiskan.

Valkoturkki kirjoitti...

Uskomatonta mihin kaikkeen lapset lähtevät mukaan. En itse muista korvanneeni ainoatakaan poissaoloa peruskoulussa tai lukiossa. Tietenkin harmitti, jos joku projekti (saven käsittely) tai mielenkiintoinen aihe jäi väliin sairastumisen takia.

Minua vieläkin ottaa aivoon peruskoulun surkeat biologian kirjat, jossa kerrotaan vähän kaikesta muttei syventävästi yhtään mistään. Yritin nimittäin peipata joskus väliin jääneitä tunteja lukemalla kyseisen oppiaineen kirjaa, mutta eihän niissä ollut mitään mielenkiintoista.

En loppujen lopuksi käyttänyt suuremmin aikaa opintojen 'kiinni saamiseen', vaan köökäilin eli luin kirjoja, pelailin tietokonepelejä ja rapsutin kissaa masusta.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minäkään en muista tehneeni missään muussa aineessa ylimääräistä mutta pelkäsin liikunnanopettajaa niin paljon ettei tullut mieleenkään kieltäytyä korvaamasta tunteja.
Viidennellä luokalla tosin olin ensin kaksi viikkoa Intiassa, sitten kaksi viikkoa lievässä keuhkokuumeessa, molempiin taisin saada tehtäväksi jotain (ei kyllä mitään pahoja tehtäviä, Intiasta piti ehkä tehdä matkapäiväkirja, sairaana ollessani muistan ystävieni tuoneen minulle jotain tehtäviä).

Blog Widget by LinkWithin