Viimeiset vieraat lähtivät juuri (tai kaksi kolmesta, ensimmäinen lähti aika pian kotiin parantelemaan huonoa oloaan). Minulla ainakin oli hauskaa ja vieraatkin vaikuttivat ihan tyytyväisiltä (tai teeskentelivät hyvin, mikä tietysti on minun kannaltani sama asia). Ruoka riitti (mutta sitä myös meni ihan hyvin) ja vohvelit olivat aika hyviä kermavaahdon, mansikoiden ja suklaakastikkeen kanssa. Nyt pitäisi vielä tehdä jotain lopuille. Pelasimme outoja korttipelejä (papujen viljely on hauskaa, samoin toisten pikkutyttöjen mätkiminen. Pavut ovat kyllä hauskempia ja peli miellyttävää, solidaarisuudesta palkitaan eikä tarvitse turvautua väkivaltaan) ja katsoimme opinnäytetyöni ja ensimmäinen vieras pääsi katsomaan luokkakuvianikin (suuri hauskuus). Useampikin olisi tänne mahtunut mutta laatu korvaa aina määrän.
Olen tyytyväinen. Ainoa harminaihe on se että unohdin ottaa kuvia.
Tekstit
6 kommenttia:
Mukavaa, että juhlasi menivät hyvin.
Jotenkin sinun juhhliin valmistautumistasi seuratessani mieleeni tuli kysyä: "Oletko koskaan kuullut puhuttavan voimauttavasta valokuvasta?" Käypä tutustumassa aiheeseen sivulla http://www.voimauttavavalokuva.net/
Olin torstaina kuulemassa menetelmän kehittänyttä Miina Savolaista. Näyttelyyn olin tutustunut jo aiemmin. Yritän päästä keväällä 2007 koulutukseen, missä voisin opiskella voimauttavaa valokuvausta. Niin, mutta sinuun palatakseni: voisi tehdä itsetunnollesi hyvää päästä tuollaiseen kuvausprosessiin mukaan. Kyllä sinustakin löytyy maailman ihanin tyttö!
Olen tuohon tutustunut pintapuolisesti aikakauslehtitasolla ja käynyt noilla sivuillakin, loistava projekti ja menetelmä ja kauniita kuvia.
Minun itsetuntoni oikeastaan aika hyvä, tai sitten vain kuvittelen niin. Ulkonäön suhteen on tietysti ongelmia, mutta suurimman osan ajasta nykyään olen ihan tyytyväinen, ja luulen, että suuri osa naisista on ainakin tämän verran epävarmoja itsestään. Sosiaalisesti olen kyllä aika epävarma, uusissa tilanteissa varsinkin. Sekin on kyllä mielestäni ihan normaalia (ja esim. eilen en jännittänyt lainkaan kun pääsin perille). Minulla on aika vilkas mielikuvitus ja näen helposti eri vaihtoehdot, varsinkin kaikki ne tavat joilla jokin asia voi mennä pieleen. Kun tiedän riskit voin varautua niihin, tunnen oloni paremmaksi kun tiedän pahimman vaihtoehdon, jos se ei ole kauhean paha. Pidän silti itseäni aika optimistisena, en odota tai pahinta, vain varaudun siihen (esim. nyt pahin vaihtoehto olisi ollut se että olisin joutunut syömään itse kaikki ruuat ja saanut ähkyn. Tietysti myös kaikki vieraani olisivat voineet suuttua minulle ja talo räjähtää, siihen nähden juhlat olivat täydelliset).
kaikista hyvistä juhlista unohtaa aina ottaa valokuvia. sitten harmittaa. mutta ehkä se on vaan merkki siitä että on todella ollut hauskaa. ei ole ollut aikaa ajatella kuvaamista.
Minä muistin ottaa kuvia tarjoiluista ennen kuin vieraat saapuivat, sen jälkeen unohdin koko jutun. Hyvän seuran merkki on kyllä se että tuollaiset pikkuseikat unohtuvat, samoin ajan kuluminen.
Tosi mukavaa oli, kiitoksia vain. :-) Nähdäänpä taas. (Papupeli rokkas!)
Hauskaa että oli mukavaa, kiitos vierailusta :)
Lähetä kommentti