29.7.2006

Nettielämää

Onkohan minusta viimeinkin tullut sellainen ihminen, joka saattaa tavata tuttuja useampana peräkkäisenä viikonloppuna ja ehkä vielä viikollakin? Tänään oli erään keskustelualueen miitti, paikalla oli ystäväni (johon alun perin tutustuin tuon paikan kautta), eräs miittituttu ja kaksi miestä jotka olen nähnyt tilaisuuksissa joihin ystäväni on minut raahannut (tai hyvin ystävällisesti ottanut mukaansa). Onnellisen sattuman kautta eräs miittiin tulleista oli joutunut perumaan, hän olisi saattanut olla hieman väärässä porukassa jo ikänsä takia.
Kävimme kahvilla ja divareissa (löysin kaksi kirjaa, toinen niistä Mary Stewartin Thornyhold, jonka nimeä en millään muistanut ja jonka nimen eräs ystävällinen anonyymi lukija minulle kertoi ja jota ei saa Oulun kirjastoista, toinen taas erään hömppäsuosikkini aiemmin lukematon kirja). Törmäsimme erääseen tuttuuni, joka oli liikkeellä perheensä kanssa, häneen tutustuin erään toisen foorumin miiteissä. Sitten istuimme sateenvarjopuun puistossa.
Muut jatkoivat vielä anime-ihmisten miittiin, minä Stockmannin ruokaosaston kautta kotiin. Stockmannilla törmäsin uudestaan noihin tuttuihini ja juutuin juttelemaan, niin että alkuperäiset miittikaverini saattoivat ihmetellä mihin jouduin.

Tuota olisi hankalaa kertoa sukulaistädeille tai isovanhemmille. Ensin pitäisi selittää mitä keskustelualueet ovat (isovanhempieni tapauksessa pitäisi varmaan ensin kertoa internetistä), ja miitit ja anime ja jotenkin saada heidät ymmärtämään että minulla on aika paljon tuttuja joiden oikeita nimiä en tiedä (noiden nettituttujenkin äiti tiesi minut Ereinenä).
Onneksi ei ole sellaisia tätejä joille minun pitäisi selittää asioitani.

4 kommenttia:

Tuazophia kirjoitti...

Ja siksipä on parempi olla puhumatta tällaisista niille, jotka eivät kuitenkaan ymmärrä jutun pointtia. Ja kyllähän se juoni katoaa kertojaltakin, kun joka sana pitää selittää.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Yritän yleensä ottaa kuulijan huomioon, jos olisin oikeasti selittänyt tuota sukulaistädille olisin saattanut sanoa vain että olin tuttujen kanssa kahvilla, sekin olisi oikeastaan ollut aivan yhtä totta. Hankalampaa on selittää koulutustani, medianomi ei sano kauheasti yleensä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva lukea, että löysit etsimäsi Thornyholdin! Jäin miettimään tuota aiemmin kirjoittamaasi naisesta, joka peri romanssisarjan kirjoitusoikeuden. Ja etenkin stereotypiaa hömppäviihteen lukijoista...Aika tutulta kuvaus kuulostaa, sillä kyllähän jo esimerkiksi Flaubertin Madame Bovary kertoo romanttisen kirjallisuuden turmiollisesta vaikutuksesta, ns. bovarismista. Huonosti kävi Emma Bovaryllekin, joka pakeni rakkausviihteen maailmaan ja etsi sieltä pakoa todellisuudesta.
Mutta vielä suosikkikirjailijoista: Maeve Binchyn romanttisista kirjoista olen pitänyt kovasti (kaikkein eniten ehkä Glass Lake –teoksesta). Myös Daphne Du Maurier on kolahtanut, varsinkin Frenchman´s Creek (suomeksi Merirosvo ja kartanonrouva). Aiemmin en ollut lukenut Fforden kirjoja, kiitoksia vinkistäsi!
Netistä löysin tällaisen Literature Mapin, jossa voi katsoa mitä muuta esim. Madeleine Brentin lukijat lukevat.

http://www.literature-map.com/madeleine+brent.html

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Thornyholdin löytyminen oli kyllä aika hauska sattuma. Ajattelin aloittaa sen tänä iltana, mielenkiintoista nähdä oliko se sellainen kuin muistin.
Kaikki pakkomielteet tai addiktiot ovat kai pahasta mutta voi romantiikkaa lukea ja silti säilyttää mielenterveytensä, omat ongelmani eivät ainakaan siitä johdu. En usko että kovin monet minut tapaavat ihmiset edes ajattelevat että luen sellaisia kirjoja, yleensä minua tunnutaan pidettävän jotenkin kauhean järkevänä ja sellaisena joka lukee vaikeita kirjoja.
Olen jotakin Binchyjä lukenut, eivät ne huonoja olleet mutta en saanut niistä aivan sitä mitä halusin. Voi olla että ne sijoittuivat sellaiseen ajanjaksoon josta en ollut kauhean kiinnostunut.
Du Maurier on nimenä tuttu, täytyy kokeilla.

Katie Fforde oli joskus yksi suosikkejani, mutta viimeisintä kirjaansa en saanut luettua loppuun. Hänen sankarittarensa tuppaavat olemaan vähän epävarmoja ja haahuilevia mutta uusimman sankaritar voitti muut ja tarinaan sisältyi myös ihastus aivan väärään mieheen vaikka oikeakin odotti vieressä. Minä en jaksa lukea sellaisista. Suosikkejani ovat Stately Pursuits, jonka olen lukenut ehkä viisi kertaa ja Thyme out.

Blog Widget by LinkWithin