30.7.2006
Ärsyynnyin niin siitä etten tiedä mitään sopivia mustikkapaikkoja sopivalla etäisyydellä (lähimmät tuntemani ovat kolmen ja puolen sadan kilometrin päässä) että lähdin pyöräretkelle joka venyi aina vain vähän pidemmäksi. Kolmen tunnin päästä olin nähnyt Oulujoen ja meren, eksynyt (ja kohdannut toisen yhtä eksyneen) ja tutustunut uuteen asuinalueeseen. Mukava tunne kun kello on vasta yksi ja olen saanut jo hoidettua päivän liikunta-annoksen eikä mitään ole enää pakko tehdä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Sanovat, että mustikkaa on vähänlaisesti maastossa ellei mustikanvarvut sijaitse kosteikoissa. Siis rannoilla, purojen varsilla jne.
Tosin vattuja löytyy hakkuuaukeilta. Kävimme avokin kanssa keräämässä lauantaina 8 litraa vattuja ja tietenkin tuoresäilöntää omaan suuhun. Vadelmat olivat vielä pieniä, ehkä ensi viikonloppuna parempi onni. :)
Se olikin yksi syy etten tosissani metsästänyt mustikoita, tänä vuonna pitäisi paikat tietää hyvin tarkkaan.
Olen kateellinen sopivista hakkuuaukeista :) Asun niin keskustassa että minun pitäisi ensin pyöräillä vähintään 15 kilometriä että pääsisin vähän puhtaammille maille ja en ole niin innokas että jaksaisin. Äitinikin joka kerta soittaessaan kertoo loistavista vattupaikoista aivan naapurissaan.
Tiedän tunteen, itsekin uudelle paikkakunnalle muuttaneena etsin marjapaikkoja. Sain eilen hillaa noin litran ja mustikoita puoli litraa. Täällä on tosi kuivaa.
Tiedätkö, missä oli Hiirosessa ennen golfkenttä? Siellä menee edelleen pururata. Pururadan varsilla on useita metsiköitä, joissa ainakin pari vuotta sitten kasvoi paljon mustikkaa. Kosteata aluetta. Ei pitäisi olla kuin
kolmen kilometrin matka, mikäli olen oikein hahmottanut, missä asut.
Itse asiassa eilen kun pyöräilin Hiirosen kautta katsoin että tuo paikka näyttäisi melkein sopivalta, täytyy lähteä tutkimusretkelle. Vatun varsia ainakin oli ja hyvännäköisiä marjoja mutta ehkä liian lähellä tietä.
Lähetä kommentti