27.7.2006

Valokuvatorstai / leikki










Leikin hiuksillani. Koska kyseessä oli leikki ei lopputuloksella, leteillä ja valokuvilla (on aika hankalaa letittää niin ettei näe mitä tekee, tai se on ainakin tekosyyni. Se ja kokemattomuus, en ollut ennen kuullutkaan tuollaisista leteistä), ole niin väliä. Lettiohjeet, siellä on vaikka mitä kiinnostavaa.

Joissain kuvissa näkyy myös pahin itsetuntotrauman aiheeni. Päätin olla urhea ja paljastaa sen (tai ne) näin julkisesti.

15 kommenttia:

Anna Amnell kirjoitti...

Sinulla on kaunis tukka. En keksi mitään "vikaa".:)

Anna Amnell kirjoitti...

http://blogisisko2.blogspot.com/2006/07/10-valokuvatorstai-leikki-nukketalo.html

Jostain syystä en saa millään muulla konstilla blogini täsmäosoitetta esiin.

Punainen Nörtti kirjoitti...

Onko näissä valokuvissa nyt kyse jostain Tove Jansson -maisesta ilmiöstä, joissa näkymätön muuttuu näkyväksi vähän kerrallaan?

Itsetuntotrauman aihetta en kuvissa pysty näkemään (ellet sitten tarkoita sitä, että taustalla näkyvä kirjahylly on aika pieni;-)

Anonyymi kirjoitti...

Korvat vai? Ihan söpöt.

Sedis kirjoitti...

Jes, mutta toisissa kuvissa näkyy kaksi korvaa ja toisissa ei ainuttakaan. Kyllä niistä joku matemaatikko totuuden ilmi saamiseksi vielä tilaston kehittää. Sama kyllä koskee lettejäkin.

Peggy G. kirjoitti...

Pian voisi blogisi nimi olla Näkyvä tyttö. :) Tosi kauniita lettikampauksia olet osannut laittaa! Se on todella vaikeaa laittaa itselleen.. tiedän kokemuksesta!

Lord Boredom kirjoitti...

Minäkään en oikein mitään vikaa osannut löytää - et kai kuitenkaan tarkoita tuollaista ruskeaa näppylää, joka näkyy kolmannessa kuvassa ylhäältä lukien vasemmalla (IMG_6402)? (En itse laskisi sitä viaksi tai voisi kuvitella sitä syynä traumoihin, mutta kun en keksi muutakaan näistä kuvista).

Anada kirjoitti...

Ei kyllä nyt löydä sitä aihetta millään. Komeat on letit - vaikka mullakin oli nuorena miehenä pitkät hiukset, ei niistä tuollaisia olisi saanut tehtyä.

Mä en itse laittaisi itsestäni kuvaa takaapäin... kun alkavat nämä hiukseni harventua iän myötä.

norsis kirjoitti...

En yritä esittää ettenkö muka millään löytäisi sitä trauman aihettajaasi. Mulla on ihan sama trauma! Tosin huomasin tuon vasta, kun olit maininnut, että jotain on, joten ei ollenkaan pahat (apua, tai sitten löysin jonkun ns. "vian", jota et itse pidä vikana, aargh). Mulla on kyllä niin paha, etten ihan heti haluaisi ottaa sellaista valokuvaa, missä näkyy.

Mä olen jo vuosia tehnyt lähinnä vain tuollaisia "kieputuslettejä", koska ovat kivemmat, kuin perinteiset, kolmesta osasta tehdyt. Parasta on se, kun ihan oudotkin tyypit tulee kysyyn, että miten sellaiset tehdään :D

viive kirjoitti...

Ihanat kiiltävät hiukset, tuota spiraalilettiä pitää testata!

Alma kirjoitti...

Vau mitkä hiukset! Hauska idea.

marko77 kirjoitti...

Ihanat hiukset, ei kannata yhtään hävetä! :) Wau, kyllä nyt joku mies tulee ikionnelliseksi - joskus, mutta kuitenkin..

norsis kirjoitti...

Hmm, taisin sittenkin takertua väärään asiaan. Mutta tuollaiset vihjailut ovat pahasta, koska saavat ihmiset hakemalla hakemaan sitä juttua :O

Koin valaistuksen, kun katselin telkkaria ja pakkasin reppua ja piti tulla vielä takaisin katsomaan ja toteamaan, että näin saattaisi olla.

Minä yritän aina olla osoittamatta omia trauman kohteitani, koska olen oppinut sen, että ilman mainitsemista kukaan ei välttämättä huomaa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Paljon kiitoksia kaikille kommenteista. On hauska yllätys kun käy katsomassa olisiko blogiin tullut kommentteja ja siellä on kymmenen.

Anna Amnell, kiitos :) Vika ei liitykään hiuksiin, eikä se nyt kauhea vika ole.

Punainen nörtti, koko blogissa on kyse vähän tuosta näkyvääksi tulemisesta. Minulla on kyllä ollut enemmänkin paljastavia kuvia, mutta viime aikoina en ole ikinä ollut tyytyväinen kasvokuviini, joten olen käyttänyt muita ruumiinosia.
Kirjahylly näyttää kuvassa pienemmältä kuin oikeasti on ja minulla on täällä toinenkin. Kolmannellekin olisi käyttöä.

Anonyymi, korvatpa juuri. En tiedä miksi korvani ovat niin paha paikka, ei niistä kukaan ole sanonut mitään pahaa, ehkä siksi että vältän niiden näyttämistä julkisilla paikoilla.

Sedis, se oli ehkä vähän epätarkasti ilmaistu. Mutta joissain kuvissa näkyvät traumanaiheuttajat, monikossa tai yksikössä.

Peggy G., kiitos. Itseletittäminen on kyllä hankalaa, jo se että joutuu pitämään kättä hankalassa asennossa. Noissa minua kyllä häiritsee vinous ja sotkuisuus, mutta harjoittelin eilen illalla lisää ja tulokset olivat jo siistimpiä.

Lord Boredom, trauman aiheuttaja on tosiaan korvat. Luomilla ja muilla läikillä ei ole niin väliä, niitä on minulla sen verran että koko ajan saisi olla traumatisoituneena. En kyllä muistanut että minulla oli tuollakin luomi, hassua.

Anada, välillä on kiinnostavaa muutenkin ottaa itsestään kuvia takaa, yleensä tietää vain miltä näyttää edestä. Minustakin on alkanut tuntumaan siltä että hiukseni harventuvat, mutta voi olla että vain kuvittelen, ei minulta varmaan lähde sataa hiusta enempää. Pitkät hiukset vain huomaa helpommin irronneina.

Norsis, kiinnostaisi tuo mitä ajattelit trauman aiheeksi jos se ei ollut korvat, on minulla kyllä niitä muitakin ja aika paljon. Korvat ovat vain siinä mielessä pahin etten voisi kuvitella näyttäväni niitä julkisilla paikoilla, letitkin täytyy tehdä aika löysinä. Täytyy varmaa rohkaistua.
Minä en ollut koskaan kuullutkaan tuollaisista leteistä ennen eilistä, tunsin itseni petetyksi kun olen yrittänyt väsätä perinteisiä lettejä huonolla menestyksellä. Spiraaliletti oli todella hauska tehdä ja "hollantilainen letti" (ranskalainen nurinpäin) tuntui heti omalta tavaltani letittää. Sen takia kai lettini oat menneet pieleen kun olen yrittänyt letittää nurinpäin. Aika kätevää kun nyt voin alkaa pitämään hiuksia kiinni.

Viivee, hiukseni pysyvät jotenkin suhteellisen kiiltävinä ilman huolellista huoltoa, onneksi perin hiusgeenit isäni puolelta enkä äitini.
Spiraaliletti oli yllättävän helppo tehdäkin, yleensä tuollaiset ohjeet vain hämmentävät minua ja olin varautunut siihen että saan aikaan vain jonkinlaisen möykyn. Hämmennykseni oli suuri kun lopputulos oli aivan oikeanlainen.

Alma, kiitos. Olen vähän ylpeä hiuksistani, ne ovat olleet se ainoa asia josta olen saanut kohteliaisuuksia teininä.

Marko77, hiuksia en häpeä millään tavalla, tosin leteistä olisi voinut tulla siistimpiä (silloin ne eivät olisi kyllä sopineet niin hyvin leikkimiseen). Kasvatin hiukset aikoinaan kapinaksi järkevää polkkatukkalapsuuttani vastaan, silloin vielä inhosin poikia. Enkä pidä niitä pitkinä miesten takia, en ole niidenkään takia kyllä saanut itään huomiota.

Norsis uudestaan, trauman kohteiden mainitsemista on kyllä hyvä välttää. Joskus tosin voi saada kuulla ettei niitä edes huomaa, mikä saattaa olla huojentavaa mutta toisaalta voi käydä niin kuin minulle lukiossa kun valitin lihavuuttani kaverille, joka sanoi ettei ollut huomannut sitä ennen kuin mainitsin asiasta. Olisi tavallaan hauskaa käydä lukio uudestaan niin että tajuaisin että olin täysin normaalipainoinen.

norsis kirjoitti...

Korvat oli tosiaan se, minkä tajusin sitten hetken päästä.

Blog Widget by LinkWithin