Yksi yksinasumisen iloista on se että voi kuunnella musiikkia ja laulaa mukana, minähän en julkisesti laula (tai tanssi). Kuten nyt vaikka Françoise Hardya. Ei haittaa vaikka en osaa ranskaa kuin kakssi ssanaa enkä niitäkään osaa ääntää oikein.
2 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Onkohan yhdessäasumisen yksi ilo sitten vastaavasti se, että saa tanssipartnerin :)
Ja jossain vaiheessahan kumppanin edessä laulaminen ei enää tunnu julkiselta asialta :)
En tiedä tottuisiko kumppaniin niin paljon, minä en oikeasti laula kenenkään muun läsnä ollessa, en perheen tai ystävienkään. Sama pätee tanssimiseen, tosin jotkut paritanssit saattaisivat mennäkin. Minusta kuulostaa oudolta kun jotkut kertovat suhteensa arkipäiväistyneen niin että käyvät vessassakin ovi auki, se kuulostaa kummalliselta. Ovatko he käyneet vessassa niin lapsuudenkodissaankin vai onko suhteessa läheisyys niin voimakasta ettei minkäänlaiselle yksityisyydelle ole tarvetta?
Tekstit
2 kommenttia:
Onkohan yhdessäasumisen yksi ilo sitten vastaavasti se, että saa tanssipartnerin :)
Ja jossain vaiheessahan kumppanin edessä laulaminen ei enää tunnu julkiselta asialta :)
En tiedä tottuisiko kumppaniin niin paljon, minä en oikeasti laula kenenkään muun läsnä ollessa, en perheen tai ystävienkään. Sama pätee tanssimiseen, tosin jotkut paritanssit saattaisivat mennäkin.
Minusta kuulostaa oudolta kun jotkut kertovat suhteensa arkipäiväistyneen niin että käyvät vessassakin ovi auki, se kuulostaa kummalliselta. Ovatko he käyneet vessassa niin lapsuudenkodissaankin vai onko suhteessa läheisyys niin voimakasta ettei minkäänlaiselle yksityisyydelle ole tarvetta?
Lähetä kommentti