Finncon ja viimeinen kesälomareissu ovat ohi (ensi viikolla minulla alkaa kai koulu, se vähä mitä on jäljellä).

Perjantaina heräsin aikaisin ja selvisin hermostuksesta huolimatta asemalle ja oikeaan junaan. Matka sujui yllättävän hyvin hyvässä seurassa. Perillä seurasi lisää hermoilua. Piti ostaa matkailijakortti joukkoliikenteeseen, piti osta matkustaa metrolla, piti löytää hostel, piti osata puhua siellä, piti löytää ruokapaikka. Kaikki sujui yllättävän hyvin, siitä huolimatta että maa tuntui keinuvan jalkojeni alla. Hostelissa oli kuumaa ja meluisaa.

Lauantaina osasimme mennä oikeaan paikkaa, olimme löytäneet Paasitornin, Finnconin tapahtumapaikan jo edellisenä päivänä. Ovet aukesivat vasta kymmeneltä, niiden edessä oli hirveä lauma cosplay-tyyppejä. Kävimme yhdessä miitissä, jossa olin lian väsynyt ollakseni iloinen tai sosiaalinen, sitten karkasimme kaupungille tutkimaan kirpputoreja. Ja syömään. Paasitorni oli iltapäivälläkin aivan liian täynnä. Kävin tervehtimässä siskoani myyntipöytänsä luona useamman kerran ja tuurasinkin häntä. Kortit olivat hyvin ammattimaisen näköisiä, vaikka niitä ei olisi verrannutkaan joidenkin muiden myyjien tavaroihin. Taisin käydä katsomassa jotain ohjelmaa ja ärsyynnyin muutaman animeconilaisen törkeästä käytöksestä.
Illalla erosimme yhdestä porukkamme jäsenestä, hänellä oli muuta ohjelmaa, hänen tilalleen tuli siskoni kun menimme katsomaan iltaohjelmaa. Emme olleet kauan, sen verran aikaa että ehdimme viimeiseen metroon (se kortti oli aika hyvä ostos). Törmäsin ravintolassa entiseen naapurintätiin, hän halasi minua ja tervehti kovaan ääneen. Siskoani hän ei tunnistanut, ei mikään ihme, minäkään en välttämättä tunnistaisi häntä uusien hiustensa kanssa (minulla on nyt blondi sisko). En ole tainnut aikaisemmin käydä baarissa siskoni kanssa, hänellä on huomattavasti parempi viinapää (minun rajani on yksi siideri, sen jälkeen minulle alkaa tulla huono olo).

Sunnuntaina minulla oli kamala päänsärky, ehkä pahin ikinä. Edellisen illan siideri oli tuskin syynä, hostellin patja oli vähän kova ja tyyny. Aioin lähteä takaisin lepäämään pimeässä huoneessa, ystäväni osasi onneksi hieroa. Päänsäryt pelottavat minua, olen varma että kyse on jostain vakavammasta kun en yleensä niistä kärsi. Minulla piti olla miitti yhdeltätoista, en löytänyt sitä enkä jaksanut etsiä tarkemmin, se harmittaa. Kävin katsomassa yhtä surkeaa paneelia ja yhtä ihan kiinnostavaa, vai oliko niitä useampi? Finnconin oudoin hetki oli kun törmäsin erääseen bloggaajaan ala-aulassa aivan yllättäen. Outo hetki jatkui kun hän lähti etsimään toista bloggaajaa ja jätti juttelemaan minut kolmannen ja neljännen bloggaajan (olen valitettavasti unohtanut heidän blogiensa nimet, siellä oli liian hermostuttavaa mutta he vaikuttivat hyvin mukavilta) kanssa. Paikalle saapui edellisenä päivänä tavatun naapurintädin tyttö, erään lapsuuden ystäväni sisko, joka oli järjestämässä conia, hän toi pöytään bookcrossing-kirjoja. Jossain vaiheessa paikalle ilmestyi eräs poika, joka oli ystäväni tuttu eräältä keskustelualueelta, ja jonka olin tavannut edellisenä päivänä ensimmäisen kerran, hän halasi minuakin tervehtiessään ja melkein kaatoi päin aitaa. Sunnuntainakin hän halasi minua, se oli hämmentävää ja olisin kieltäytynyt ehkä jos olisin kehdannut (en erityisesti pidä siitä että vieraat ihmiset halaavat minua). Helsingissä minua halattiin viisi kertaa. Seistessäni pöydän ääressä niiden bloggaajien kanssa paikalle tuli (muiden paikalle tulijoiden lähdettyä) vielä yksi nettituttu. Ja minä en oikeasti tunne ketään. Huvittavaa tuossa oli että melkein kaikki tunsivat minut eri nimellä (välillä minusta tuntuu että minulla on kolme vähän erilaista persoonallisuutta). Myöhemmin tapasin vielä ohimennen neljännen bloggaajan, toivottavasti hänellä oli hauskaa Finnconissa.
Saatoin tehdä sunnuntaina vielä jotain muutakin.

Maanantaina olin taas hermostunut. Vein laukkuni asemalle ja ostin junalipun (ajattelin etten ehdi aikaisempaan junaan niin ostin sen aika myöhäiseen). Sitten matkustin tapaamaan Veloenaa. Olin etuajassa enkä uskaltanut soittaa olevani liian ajoissa joten kävelin ympäri sitä aluetta jossa hän asuu. Minusta tuntui siltä että ihmiset tuijottivat minua (voi olla että se johtuu hatusta, niitä ei kauheasti näe Helsingissäkään). Jotkut miehet sanoivat jotain rinnoistani. Ja jotkut kääntyivät katsomaan ja sanoivat jotain mikä vaikutti minusta pahaenteiseltä (muutenkin tuntui siltä että miehet ehkä huomasivat minut Helsingissä, voi olla että he huomaavat muuallakin). Lopulta pääsin Veloenan luo, hänellä oli mukava asunto ja kaunis kissa ja ruoka oli hyvää ja minulla oli mukavaa. Pois lähtiessäni huomasin että sittenkin saattaisin ehtiä aikaisempaan junaan, minulla ei ollut enää mitään tekemistä Helsingissä. Yllätin itseni selviämällä junaan kahdessakymmenessä minuutissa, kymmenen minuuttia ennen junan lähtöä. Välissä oli metromatka (ja juoksemista portaita ylös ja alas), lipun vaihto ja tavaroiden nouto. Normaalisti minun olisi pitänyt olla asemalla puoli tuntia ennen junan lähtöä, muuten kuvittelen myöhästyväni.
Oli mukavaa nukkua äidin luona, ilman kuumuutta ja melua.

Tiistaina en tehnyt juuri mitään. Illalla lainasin äitini pyörää ja pyöräilin kirjastoon.

Keskiviikkona kävelin kaupungille, taas hermostuneena. Minun piti tavata eräs ihminen, joka on lukenut blogiani ja mietin taas mikä ihmeen masokismi saa minut tuollaisiin tilaisuuksiin, uusien ihmisten tapaaminen on aina hermostuttavaa. Hän oli mukava, niin kuin kaikki muutkin blogin kautta tapaamani. Kävelimme ympäri kaupunkia ja puhuimme. Ennen tapaamista tein kaksi pitkään aikomaani hankintaan, ostin ulkoisen kovalevyn varmuuskopiointia varten ja hiustenleikkuusakset (minulla on nyt aika tasainen ja tyylikäs otsatukka). Olin taas etuajassa ja istuin puistossa jossa meidän piti tavata. Aikaisemmin en olisi istunut siellä, mutta se on remontoitu muuttoni jälkeen ja siellä näytti istuvan ihmisiä jotka eivät näyttäneet pelottavilta, jolta uskaltauduin. Ehdin istua siellä jonkin aikaa, yksi pultsari kävi pummaamassa tupakkaa, uskoi kun sanoin ettei minulla ollut. Toinen tuli liian lähelle ja tupakkapyynnön jälkeen yritti lähennellä. Lähdin karkuun.

Torstaina lähdin marjaan, äitini oli kehunut lähijorpakon vattupusikoita. Kausi oli lopuillaan, en löytänyt kuin pari desiä, juuri tarpeeksi marjapiirakkaan. Olisin saattanut poimia enemmänkin, jos minua ei olisi pistänyt mehiläinen. Sen jälkeen ryntäsin lähimpään apteekkiin ostamaan kyypakkausta, se ei ehkä olisi ollut tarpeen. Mehiläiset eivät ole pistäneet minua aikaisemmin, se tuntuu jotenkin tyylikkäämmältä kuin tulla ampiaisen pistämäksi (kammoan ampiaisia). Kipu lakkasi aika pian ja sain tehtyä aika monimutkaisen marjapiirakan (pohjataikina, täytteeksi hilloa ja päälle toista taikinaa). Mustikat piti ostaa kaupasta, se oli vähän noloa.

Perjantaina kävin taas kaupungilla ja ostin hienon hameen siltä varalta että joskus pääsisin työhaastatteluun. Kävin äitini kanssa muutamassa näyttelyssä, katsomassa värikylläistä naivistia (värit olivat paikoitellen hienoja mutta henkistynyt naivismi ei ole ihan meidän makuumme) ja väriaiheista käsityönäyttelyä, joka oli hienosti kasattu mutta jota emme jaksaneet tutkia tarkemmin. Paistoin myös pinaattilettuja äitini vuokrapalstan pinaateista (palsta kukoista kuivuudesta ja kastelemattomuudesta huolimatta).

Lauantaina matkustimme bussilla naapurikuntaan huonekalukauppoihin etsimään tv-tasoa, ne olivat liian isoja tai liian rumia. Lopulta eräästä kaupasta löytyi erään vanhan (tai jopa entisen) ystäväni äiti ja kaksi tarjouksessa ollutta Muuramen kaappia.

Sunnuntaina en tehnyt mitään.

Tänään olen syönyt liikaa karkkia ja istunut bussissa ja yrittänyt sopeutua ajatukseen että olen taas kotona.