Minä olen tutustuttanut ystäväni vesijumppaan, hän minut Skypeen. Olin siitä tietysti aiemminkin kuullut mutta ajatellut ettei se sovi minulle, enkä kyllä tiedä sopiikokaan. Chattaily tuntuu minusta vähän rasittavalta, tuntuu siltä että koko ajan pitäisi olla valmis kommunikoimaan ja tietokoneelle puhuminen taas ajatuksena vähän hassulta. Tietokoneeni pitäisi sellaisenaan kelvata Skypee-puheluihin, siinä on mikrofoni ja jopa sisäänrakennettu kamera.

Kuulin Skypestä ensimmäisen kerran pari vuotta sitten isäni virolaiselta tutulta joka puhuu vähän huonoa suomea. En oikein ymmärtänyt muuta kuin että virolaiset ovat keksineet loistavan jutun joka mullistaa maailman. Skype olisi ollut kätevä puhelinlaskujen pienentäjä kun olin vaihdossa, jos minulla olisi ollut tietokone mukana. Ja jos äidilläni olisi tietokone muuallakin kuin töissä.

Sopivan käyttäjänimen valitseminen oli vaikeaa. Latasin ohjelman jo joskus aikaisemmin mutta kaikki käyttämäni nimet olivat käytössä joten en saanut rekisteröidyttyä. Nyt minulla on nimi joka on peräisin satunnaisen kirjan ensimmäisiltä sivuilta ja se ei tunnu sopivan minulle. Nimet ovat tärkeitä, niiden valinta on vaikeaa. Hyvällä nimellä on historia ja merkitys ja se kuulostaa hyvältä. Uudella nimelläni ei oikein ole mitään.