6.8.2006

Minä olen tutustuttanut ystäväni vesijumppaan, hän minut Skypeen. Olin siitä tietysti aiemminkin kuullut mutta ajatellut ettei se sovi minulle, enkä kyllä tiedä sopiikokaan. Chattaily tuntuu minusta vähän rasittavalta, tuntuu siltä että koko ajan pitäisi olla valmis kommunikoimaan ja tietokoneelle puhuminen taas ajatuksena vähän hassulta. Tietokoneeni pitäisi sellaisenaan kelvata Skypee-puheluihin, siinä on mikrofoni ja jopa sisäänrakennettu kamera.

Kuulin Skypestä ensimmäisen kerran pari vuotta sitten isäni virolaiselta tutulta joka puhuu vähän huonoa suomea. En oikein ymmärtänyt muuta kuin että virolaiset ovat keksineet loistavan jutun joka mullistaa maailman. Skype olisi ollut kätevä puhelinlaskujen pienentäjä kun olin vaihdossa, jos minulla olisi ollut tietokone mukana. Ja jos äidilläni olisi tietokone muuallakin kuin töissä.

Sopivan käyttäjänimen valitseminen oli vaikeaa. Latasin ohjelman jo joskus aikaisemmin mutta kaikki käyttämäni nimet olivat käytössä joten en saanut rekisteröidyttyä. Nyt minulla on nimi joka on peräisin satunnaisen kirjan ensimmäisiltä sivuilta ja se ei tunnu sopivan minulle. Nimet ovat tärkeitä, niiden valinta on vaikeaa. Hyvällä nimellä on historia ja merkitys ja se kuulostaa hyvältä. Uudella nimelläni ei oikein ole mitään.

4 kommenttia:

simpura kirjoitti...

Minä otin käyttäjänimekseni ihan oman koko nimeni, ei ole toista saman nimistä käyttäjää ;) Ja ohjelmassa pystyy omaa nimeään muuttamaan vaikka päivittäin.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minäkin harkitsin koko nimeä, minuakaan ei ole kuin yksi, mutta voi olla että haluaisin käyttää Skypeä sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä mikä oikea nimeni on ja joille en halua sitä paljastaa. Täytyy tutkia tuota nimen vaihtoa, olen aika ulkona ohjelmasta.

Anada kirjoitti...

Nomen est omen :)

En ole itse innostunut chattailemaan. Jos kerran menen tietokoneen ääreen, haluan tehdä juttuja omassa rauhassa enkä jatkuvasti puhua tietokoneelle (ajatus on muuten omituinen... toisaalta kännykkäänkin puhuminen tuntuu minusta kasvottomalta).

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ei kai Skypen tai pikaviestinten (kutsutaanko niitä tuolla termillä?) kanssa tarvitse olla koko aikaa tavoitettavissa, niin kuin ei tarvitse kännykänkään. Vähän vieraalta se kyllä tuntuu ja liian nopealta.

Mutta nimet ovat tärkeitä. En tiedä miten selviäisin jos minun pitäisi joskus nimetä lapsi, se saattaisi olla liian stressaavaa. Lemmikinkin nimeäminen olisi vaikeaa.
Ursula Le Guinin Maameri-sarja on yksi suosikeistani, pidän ajatuksesta että nimissä on voimaa.

Blog Widget by LinkWithin