Minä tulen onnelliseksi pienistä asioista. Siitä että viimeinkin sataa, että hankala työ on ihan hyvässä vaiheessa, että olen saanut pidettyä viherkasvini hengissä noinkin hyvin, että minulla on mukava koti, että selkäni ei ole ollut kipeänä uuden tuolin ostamisen jälkeen, että heräsin pirteänä (viideltä!) ja tietysti siitä että huomenna lähden matkalle.
Tekstit
20 kommenttia:
Totta, onni on pienissä arjen asioissa!
Tuossa jos missä oli jo monta syytä olla onnellinen. Ei niitä kaukaa tarvitsekaan hakea.
Pienistä asioista iloitseminen on suuri hyve :)
Juuri tuotahan se oikea onnellisuus onkin.. tai sanotaanko kestävä(mpi) onnelisuus. :)
Onnellinen sinä, joka näet onnen pienissä arjen asioissa.
Mikä toi vasemmanpuoleinen kasvi on?
Minulla on käynyt hyvä tuuri siinä että perustunteeni on tyytyväisyys. Minusta se tuntuu aivan luonnolliselta, mutta ilmeisesti on myös ihmisiä jotka ovat jatkuvasti onnettomia ja tyytymättömiä, ilman sen kummempaa syytä tai sairautta (esim. masentuneella se on ihan ymmärrettävää). En tiedä mistä se tuli, mutta olen iloinen :)
Nobelstraat, se on muistaakseni liuska-aralia, ostin sen joskus neljä vuotta sitten sillä perusteella että se ei ehkä kuolisi kauhean helposti (kukkakaupan myyjä väitti sen sopivan minulle). Sen pitäisi olla todella nopeakasvuinen ja kasvaa jopa liiankin korkeaksi, minun araliani on neljän vuoden aikana vähän paksuntanut runkoaan. Mutta ainakaan se ei näytä olevan tekemässä kuolemaa, toisin kuin juoru-parkani, joka on huonossa paikassa ja joutunut pahoinpidellyksi.
Jaa ei se sitten ollut se, miksikä sitä luulin. Luulin sitä sutipuuksi; ainoa kasvini tällä hetkellä. Kyllä lehdet ainakin näyttää hiukan samalta kuin tuossa liuska-araliassa. Ja muutenkin tuo kasvini on samanmuotoinen. Oikeanlaisessa hoidossa sutipuusta pitäisi tulla puu, mutta minun hoidossani se on alkanut näyttää pensaalta :D
Sillä on kyllä aika samannäköiset lehdet. Millainen se sutipuun runko on, löytämissäni kuvissa se näyttää oudolta?
Ei muuten ihme ettei araliani ole muuttunut puuksi, ruukun pitäisi ilmeisesti olla sangon kokoinen. Olen huone kasvinhoitaja, tarkoitan hyvää mutta unohdan esim. lannoituksen tai kastelun. Tällä hetkellä parhaiten voi juoru joka on asunut pakasterasiassa keväästä alkaen, minun piti istuttaa se oikeaan ruukkuun, mutta kesällä olen ollut niin paljon poissa että sen on ollut kätevämpi olla rasiassaan, minulla on vain kaksi kätevää kastelujuttua. Se ei näytä kauheasti kärsivän, paremman näköinen se on kuin se juoru, joka asuu oikeassa ruukussa. Kun se kuolee ehkä lähiaikoina voin siirtää pakasterasiajuorun sen ruukkuun.
Ainoa kasvi jota en saa tapettua on hirviökaktus, se voisi ihan hyvin kuollakin. Minulla oli aikoinaan kissus, jota rakastin ja joka kuoli monta kertaa (se ei oikein pitänyt esim. siitä yhdestä muutosta Lahdesta Jyväskylään kun autossa oli kolmisenkymmentä astetta lämmintä). Kun se kuoli lopullisesti tunsin kauheaa syyllisyyttä. Malakanvehka teki kuolemaa pitkään, se ei tuntunut niin pahalta. En muista mitä muratille tapahtui mutta siihen en ikinä kiintynyt kauheasti. Nuorena haaveilin muratista, mutta oikeastaan roikkuvat kasvit ovat vähän hankalia.
Heh, pyöräilen näemmä ikkunasi alta miltei päivittäin, jos on maisemiin uskomista :).
Josta tulikin mieleeni: satuitko kulkemaan viime sunnuntaina keskustassa? Vielä tarkemmin sanottuna Anttilan apteekin vierestä Villisikaa kohti? Ohitseni kulki tyttö joka olisi hyvin voinut olla sinä :).
En usko. En kyllä muista mitä tein sunnuntaina, en kai mitään. Taisin käydä vain Prismassa.
Ikkunani alta saattaa kyllä kulkea hyvä reitti sieltä missä kuvittelen sinun asuvan sinne minne kuvittelen sinun menevän :) Maisemana se ei ole kummoinen mutta ainakin siellä tapahtuu koko ajan jotakin. Ja näkee paljon taivasta.
Jos kuvittelet minun menevän Kaukovainiolta Intiöön niin olet aivan oikeassa :D. Ja minä taas kuvittelen sinun kotisi olevan kovin urheilupainoitteisella alueella ;). Heh, salapoliisileikkejä.
On kyllä hyvin urheilupainoitteinen paikka, varsinkin jääkiekkofaneilta ei voi välttyä. Tai pesäpallolta, siellä tuntuu aina olevan joku peli kun ajan ohi.
Sutipuun runko on itse asiassa monta runkoa kiedottuna yhteen (palmikoituna?). Mun puussa ongelma on se, että ostin sen aika pienenä, eikä runko ole kasvanut, vaan ainoastaan pari pientä sivuhaaraa, jotka lähtevät päärunkojen loppuosasta, ovat kasvaneet. Muodoltaan toi mun puu näyttää paljon enemmän samalta kuin sinun araliasi, kuin jos vertaa niihin netistä löytyviin kuviin sutipuusta. Sama asia vaikuttaa varmaan mullakin siihen kasvuun; pitäisi vaihtaa isompaan ruukkuun.
Minun araliani muoto on itse asiassa aivan kauhea, se voisi hyötyä pienestä letityksestä (jos sitä pystyisi letittämään) tai tukinaruista. Sillä on kolme runkoa jotka retkottavat vaakasuorassa kaikki eri suuntiin. Olen yrittänyt istuttaa sen syvemmälle mutta aina se vain retkahtaa ja nostaa itsensä ylemmäksi ruukussa. Narut voisivat olla ihan hyvä idea ja joku tukikeppi.
[offtopic]
Silloin kun opiskelit Hollannissa, niin kirjoititko jotain blogia/päiväkirjaa ja onko tämä mahdollisesti saatavissa netistä.
[/offtopic]
On saatavilla, tosin kaikki kuvat eivät taida enää toimia ja se on kammottavan näköinen: http://ereine.livejournal.com/ (kun aloitin sen en ollut kuullut kuin Livejournalista)
Täytyy mainostaa myös että jossain vaiheessa se tarina on tarjolla muokattuna versiona oikeana kirjana.
Arjessa onni ja totuudet... Eivät abstraktioissa, jotka ovat erillään elämästä.
Usein toivotaan: näkisipä kauas.
Näkisipä lähelle.
Onnellisuus on voittajan valinta. Jatkakaa. ;)
Elämän onnellisuus koostuu pienistä asioista. :-)
Lähetä kommentti