Blogi leikki koko päivän kuollutta.
Uusimmassa Kodin kuvalehdessä, kehuttiin naisen seksuaalisuutta käsittelevää sivustoa ja erityisesti sitä kuvaavaa karttaa (etusivun valikosta Seksuaalisuuden kartta). Se on toteutettu minustakin hyvin, visuaalisestikin (tosin sivuston yleisilme on turhan trendikäs makuuni). Erityisesti pidin kohdasta Selibaattien sola. On virkistävää lukea siitä miten on täysin hyväksyttävää elää ilman seksiä, oli kyse sitten omasta valinnasta tai ei (täytyy tunnustaa etten ole kauheasti lukenut Birdyä mutta asenne taitaa olla sama). Luulisi noiden olevan itsestäänselvyyksiä, ei seksin suuri määrä tee kenestäkään kai parempaa ihmistä tai arvokkaampaa, silti media tuntuu kaikkien olevan suhteessa, johon kuuluu seksiä tai pyrkivän siihen, oli sitten kyse parisuhteeseen sitoutuneista tai sinkuista (jotka tietysti käyttävät kaiken vapaa-aikansa seksin etsimiseen). Selibaatissa voi julkisuudessa olla vain äärikristitty.
Ilman seksiäkin voi hyvin olla onnellinen. On mahdollista, tai ehkä todennäköistä, etten vain tiedä mitä elämästäni puuttuu, seksikokemukseni, ne vähät, ovat olleet sen verran ankeita ettei niitä tehnyt mieli ihan heti toistaa (niistä on nyt viitisen vuotta). En ole tietoisesti valinnut selibaattia, lähinnä vain ajauduin tähän. Kun en kerran ole kohdannut sellaista ihmistä, jonka kanssa seksi tuntuisi kiinnostavalta ja turvalliselta niin en ole halunnut tyytyä huonompiin vaihtoehtoihin. Luonteeni tuntien yhdenyön jutut ovat poissuljettuja (liian vaarallista ja stressaisin mahdollisista seurauksista pitkään jälkeenpäin), ystävällinen seksisuhde taas ei kiinnosta. Suurin ongelma on se etten ole tavannut sopivaa miestä, suurin osa vaikuttaa minusta seksuaalisesti epäkiinnostavilta. Tai kyse voi olla siitäkin etten ole kohdannut sopivaa naista, ehkä sen takia en pidä miehiä kiinnostavina. Oletan että seksi (siis yhdynnät) on jatkossakin kivuliasta, minun pitäisi pystyä rentoutumaan täysin ja se ei onnistu ellen luota mieheen täysin, samasta syystä minun pitäisi pitää hänestä todella paljon (en ole niin epäitsekäs että haluaisin kokea kipua jonkun yhdentekevän tyypin kanssa, se kipu oli tosiaan aika sietämätöntä). Seksuaalinen vetovoima, mitä se sitten onkaan (jonkinlainen himo) olisi myös tarpeen, ettei tilanne vaikuttaisi liian kummalliselta. Olen sen verran pessimistinen (tai realistinen) että mahdollisuuteni kohdata tuollainen mies (tai nainen) vaikuttaa hyvin pieneltä. En tiedä edellyttäisikö se rakkautta ja suhdetta, nekin tuntuvat hyvin epätodennäköisiltä.
Itsetyydytys on helpompaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
17 kommenttia:
Tuota, eikö sinulla ole sen vertaa seksuaalifantasioita, että tietäisit oletko oikeasti kiinnostunut miehistä vai naisista?
Fantasiani eivät ole yleensä sellaisia, joissa kuvittelen itse olevani mukana, jos tuossa on järkeä. Naiset vaikuttavat kaikin puolin kiinnostavammilta ja miellyttävämmän näköisiltä mutta ihastun miehiin, naisten kohdalla en ehkä tajua sitä ihastukseksi. Tiedän kyllä olevani bi, ainakin teoreettisesti. Joskus minusta on tuntunut siltä etten ole oikeastaan kiinnostunut lainkaan miehistä, mutta toisaalta isommat ihastukseni ovat aina olleet miehiä. En vain tiedä, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.
Ei se kuulosta hölmöltä. Lisäksi fantasiatkin saattavat hyvin vaihdella, muuttua jopa merkittävästi.
'Sopivan' miehen etsiminen on varmaan todella hauskaa. Omien kokeumusten perusteella voin sanoa että ne kaikkein mielenkiintoisimmat ihmiset ovat huonoja, kun taas tylsät, hiljaiset hissukat ovat parhaita, varsinaisia villikissoja.
Eufemia, hyvä jos se ei kuulosta kauhean hölmöltä :)
Anonyymi, sopiva tarkoittaa vain sellaista miestä, jonka kanssa pystyn nauttimaan seksistä, ilman vaatimuksia yleisestä kiinnostavuudesta tai muusta. Sehän se sen vaikeaksi tekeekin.
Julkisuudessa sekä seksiä että seksuaalisuutta käsitellään hyvin yksipuoleisesti. Ikään kuin seksiä pitäisi ottaa nautintoaineena ja elää mainoslauseiden maailmassa: just do it.
Keltainen lehdistö esittelee ihmisiä, jotka nauttivat seksistä / tihkuvat seksiä tai tuhoavat itseään vailla tunteiden hallintaa. Normaalit(?) ihmiset eivät kuitenkaan himoitse seksiä aamusta iltaan. Esimerkiksi äitini kertoi ettei seksiä kaipaa, kun sitä ei ole tullut harrastettua pitkään aikaan. Kysyessäni olin noin seitsemän ja äitini oli eronnut isästäni nelisen vuotta aikaisemmin.
En näe työelämässäni seksittelyä tai aamuruuhkassa, mutta mainoksissa kyllä.
Itse asiassa ajattelevan ihmisen elämästä vain pieni osa koskee seksiä. Eihän seksi kestä kovinkaan pitkään, jos ajan kulumista vertaa esimerkiksi syömiseen tai nukkumiseen.
Yhteiskunnallisesti seksin markkinointi tuottaa tuskaa. Seksiä tungetaan lasten mieliin pienestä pitäen ja viagralla vanhuskin jaksaa. Mihin tällaista seksin markkinointia tarvitaan, heikon itsetunnon tuhoamiseen vai tirkistelemiseen?
Miksi seksiä ja kuumia tunteita tuputetaan kaikille kehdosta hautaan? Mistä löytyvät älylliset ajatukset?
Täältä, Näkymättömän tytön blogista?
:-)
Kyllähän se totta on, että seksiä työnnetään joka tuutista ja sen merkitystä korostetaan ehkä liikaakin, vaikka toisaalta jokaisen mielessä se joskus on.
Itse koen, että seksintarve on sitä suurempi mitä useammin on sitä saanut, siis nälkä kasvaa syödessä. Sinkulla osa tuota ns. seksintarvetta voi kyllä olla ihan sitä läheisyyden ja kosketuksen kaipuutakin, mutta turha kai sitä on sievistellä, että itsekään sitten enää tyytyisi vain lähelläoloon. Itse en koe yhdenyön juttuja negatiivisina, jos ihmiset ovat huolehtinet asioista, ovat tahoillaan vapaita, huolehtivat ehkäisystä, ovat tietoisia, ettei tämä välttämättä johda mihinkään pysyvään, mikäs siinä. Tosin kyllä sitä herkästi käy, että siihen yhdenyön kumppaniinkin liittää tunteita ja ainakaan itse en voisi kuvitella meneväni sänkyyn edes yhdeksi yöksi henkilön kanssa, joka ei viehättäisi minua fyysisesti.
Jotenkin tuosta seksistä ja haluamisesta tehdään likainen asia ja selibaatista puhdas ja kunniallinen vaikka sitten toisaalta seksi rulettaa jokapaikassa...
Jansu
Valkoturkki, luin jostain että ehkä nyt ihmiskunta on toipumassa pitkäaikaisesta seksin tukahduttamisesta, esim. Pompeijissa seksi oli hyvin arkipäiväistä ja joka puolella oli eroottisia veistoksia ja maalauksia, tai jotain siihen tyyliin. En tiedä oliko seksi siellä vähemmän painostava asia.
Anonyymi, en pidä seksiä mitenkään likaisena asiana enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään hyveellisenä selibaatin takia (varsinkin kun en ole kristitty enkä usko syntiin), se on vain minulle tällä hetkellä sopivin ratkaisu. En myöskään vastusta yhden yön suhteita, kunhan ne on hoidettu järkevästi, en vain usko että ne sopivat minulle, monestakin syystä. Yksi syy on se että minun on vaikeaa kuvitella pystyväni rentoutumaan ja vapautumaan vieraan ihmisen kanssa niin että minäkin pystyisin nauttimaan seksistä.
Minusta on vain hauskaa että välillä seksittömyyttäkin pidetään ihan mahdollisena ja hyvänä elämäntapana.
Minä en kauheasti kaipaa läheisyyttä, aika monien unelma toisen vieressä nukkumisesta tuntuu minusta ahdistavalta. Välillä kyllä tuntuu siltä että olisi mukava jos joku koskettaisi mutta ei se ole niin voimakasta kaipuuta että se saisi aikaan tekoja.
Seksittömyydestä toipuminen kuullostaa hyvältä ja kannatan "vapautumista" tietyissä rajoissa. Esimerkiksi 70-luvulla ei ihannoitu seksiä markkinavoimien painostuksesta. Sitä vastoin nykyinen pornoteollisuus pelkistää seksin lihan liikkeeksi kahden öljytyn vartalon välillä. Näin rajoittunut kuva seksistä tuntuu luotaantyöntävältä, siksi em. todellisuudesta irrallaan oleva mielikuva kuuluu vastustamiini asioihin.
Jos joku haluaa tumputtaa ja katsoa pornoa, se on ihan jees, siitä ei vain ole roolimalliksi.
En myöskään kannata pornon leviämistä muihin medioihin, kuten on jo tapahtunut. Esimerkkejä tästä löytyy: Stripparit katsovat MTV:ltä mallia pepun heiluttamiseen, muoti vääntyy pornompaan suuntaan eli paljasta pintaa ja tietenkin kosmetiikkateollisuus maalaa mallinsa pornahtavasti. Halutaanko auto-, moottoripyörä- ja elektroniikkamessuille vähäpukeisia naisia kertomaan teknisiä tietoja vai muistuttamaan pornosta?
Vapautuminen ja ihmisten väliset sopimukset kunniaan ja ulkopuolelta tulevat arvot hemmettiin.
Se saarnaamisesta.
Minä pidän seksistä: soolosta ja tietenkin parin kanssa tapahtuvasta. Suosittelen toisten ihmisten koskettelemista, muun muassa hieronnan merkeissä. Useimmat ihmiset pitävät selkä/jalka- tai niskahieronnasta. Sivelemisestäkin tuppaavat pitämään, riippuu hyvin paljon ihmisestä. Halailu helpottaa ja vähentää stressiä... jne. Frank Papan sanoin: kosketelkaa toisianne.
Mitä tulee toisen ihmisen vieressä nukkumiseen, niin nautintoa kasvattaa tarpeeksi leveä sänky. Semmoinen kaksi metriä on sopiva ja 120 cm aivan liian vähän, paitsi teineille.
Ehkä tämä riittää aiheesta tällä kertaa. :)
Seksi on aivan yliarvostettua. Olen naimisissa, mutta pystyisin hyvin elämään koko loppuelämäni ilman seksiä. Toisen ihmisen kosketus kyllä tuntuu korvaamattomalta asialta.
Tätä blogia lukee niinkin vanhoja raatoja, että oikeasti muistavat 70-luvun. Kuvitelma siitä, että ennen oltiin niin siveetä, ja nyt on kauheasti paljasta pintaa ja irstasta seksiä kaikkialla, ei ihan pidä paikkaansa.
Valkoturkki, pornoistuminen on kyllä ikävää. Ja uskon että seksi on kivaa, jos hyvin käy.
Anonyymi 1, minä en tiedä voisinko elää ilman seksiä ja haaveilen kyllä siitä että joku päivä se onnistuisi toisen ihmisen kanssa. Minä en ole oikein tottunut siihen että minua kosketetaan ja kosketuksesta nauttiminen, ei-seksuaalisista minun kohdallani, tuntuu jotenkin väärältä vaikka se ei tietysti olekaan sitä.
Anonyymi 2, minä en tietenkään muista 70-lukua mutta en usko että ihmiset olisivat ennen olleet yhtään sen siveellisempiä. Pornoistuminen on kuitenkin mielestäni uutta ja ankeaa.
On kyllä totta että helposti ajattelee aiempien sukupolvien olleen siveellisempiä, ajattelin niin vanhapiikaisotädeistäni, kunnes sain tietää että yksi oli ollut kuuluisa miesjutuistaan, yhden kanssa hän oli karannut Ruotsiinkin. Voisi kuvitella että he tekivät muutakin kuin tanssivat ja joivat samppanjaa :)
'Pornoistuminen' tuntuu olevan lähinnä sitä, että nykyään pidetään bikinimainoksiakin pornona. Se Sex Serie, joka 70-luvulla kiersi kädestä käteen koulussa, oli ihan pikkuisen kovempaa kamaa kuin bikinimainokset. Eipä nykyään ole enää tupakkakauppojakaan, joiden ikkunassa olisi asento-opas joka päivä auki eri sivulta.
Minä ajattelin pornoistumisella lähinnä sitä miten pornon tyylistä ja asennemaailmasta näyttää tulevan valtavirtaa, vaikka jossain MTV:llä. Minä en ole kyllä nähnyt kuin pätkän yhtä pornoelokuvaa (se oli suunnattoman koominen) enkä ole ikinä edes koskenut pornolehteen joten mikään asiantuntija en ole :) Luin joskus jutun jostain nuorisotalosta, jonka ohjaaja kertoi aika monien nuorten, varsinkin tyttöjen olevan aika hukassa seksin kanssa, he ovat saaneet oppinsa pornosta ja kuvittelevat että heidän täytyy tehdä sitä kaikkea, että he olisivat seksuaalisesti vapautuneita ja kunnon ihmisiä. Ja sitten 14-vuotiaat tytöt itkevät kun eivät halua harrastaa seksiä poikakaverin kaverienkin kanssa.
Tiedätkös mitä? 70-luvulla ussanmaikka selitti meille, miten nuoret saavat traumoja kun ne kuvittelevat että kaiken pitäisi olla todellisuudessa niinkuin pornossa.
Ei taida olla mitään kovin uutta auringon alla.
Armeijassa aihepiiriin tuli tutustuttua enemmänkin, mutta ei kyllä tullut mieleen, että "Kapteenin vaimoa mättääseen" ja "Alokkaalla kävi säkä" olisivat olleet jotenkin realistista armeijakuvausta, jonka olisi voinut toistaa tosielämässä.
Voi olla, minä en todellakaan tiedä mitään 70-luvusta :) Sen kyllä muistan omasta nuoruudestani että tytöt olivat ehkä pitempään lapsia ja vaatteet eivät olleet niin paljastavia, siis alle teini-ikäisten vaatteet.
Luehan tämä!
alle 16-vuotiaat ja seksi 70-luvulla
http://blogisisko.blogspot.com/2008/01/tytt-ja-seksi.html
Lähetä kommentti