Heräsin yöllä siihen että itkin. Olin nähnyt unta jossa velloin itsesäälissä ja käyttäydyin marttyyrimäisesti, minua ei oltu kutsuttu joihinkin juhliin joihin minua ei olisi ollut mitään syytä edes kutsua. Näin itseni ulkopuolisen silmin ja tiesin että olin typerä mutta itkeminen ja itsesääli tuntuivat hyvältä.
Itkin aamupäivälläkin aika yllättäen ja tajusin että eräs menneisyyteni tapahtuma saattoi vaikuttaa minuun enemmän kuin olin kuvitellutkaan.

Minun piti siivota perjantaina. Olin ollut kaupungilla ja olin nukkunut huonosti, päätin lykätä sitä lauantaihin. Lauantaina metsäretken jälkeen olin väsynyt ja minulla oli muutakin tekemistä, ehtiihän sitä sunnuntainakin.
Tänään minulla oli aamulla varattu pesutupavuoro, minun piti siivota sen aikana ja mennä sitten yhdentoista vesijumppaan. Sain kyllä pyykättyä (tapasin taas pesutuvassa erään kiinalaisen naisen, olemme jo vanhoja tuttuja) mutta siivous oli tekemättä vielä puoli yhdeltä. Silloin kyllästyin saamattomuuteeni ja otin käyttöön salaisen aseen, Cleaning Womenin Pulsatorin. Se tehosi (se tehoaa aina, parempaa siivousmusiikkia ei ole) ja tunnin päästä olin valmis lähtemään jumppaan (sunnuntaisin on kaksi jumppaa, toinen kahdelta) ja kotini oli melkein puhdas.

Matkalla uimahalliin näin miehen joka suihkutti oransseja maaliläikkiä maahan. Se oli ilmeisesti hänen työtään.
Uusi uimapuku näytti edelleen kummalliselta mutta oli hyvä päällä. Se on tärkeintä.